Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Suostunko ihmisyyteen?
Varmaa on vain tämä päivä.
Elämme petollisten aarteiden maailmassa. Minulla on pysyvä työpaikka ja turvattu toimeentulo. Vai onko? Yritys voi kaatua, julkinen palvelu voidaan ulkoistaa, väkeä voidaan muuten vaan vähentää tuotannollis-taloudellisista syistä. Minulla on säästöjä vanhuuden varalle. Jos ne ovat rahaa, inflaatio voi syödä ne. Jos ne ovat osakkeita, niiden arvo voi romahtaa hetkessä. Omassa asunnossakaan raha ei ole turvassa. Putkiremontti voi sotkea talouteni, homevauriosta puhumattakaan.
Erilaiset esineet menettävät arvonsa muutamassa vuodessa. Tekniikka kehittyy niin, että täysin toimiva esine muuttuu äkkiä vanhentuneeksi. Varaosia ei enää saa. Huolto maksaa enemmän kuin uusi. Nykyinen järjestelmä ei tue tai sovi yhteen. Aarteesta tulee ongelmajätettä. Maailma pyörii tämän jatkuvan kulutuksen ympärillä.
Olen oppinut tietoja ja taitoja, joita tarvittiin vuosikymmeniä sitten. Mutta nyt minun pitäisi osata jotakin ihan muuta. Koulutus on vanhentunut. Ei ole kysymys vain tietojen päivittämisestä, vaan kokonaan uuden tieto- ja taitorakenteen omaksumisesta. Tietomme on totisesti vajavaista.
Etsisinkö pysyvää aarretta Jumalan luona? Mitä se olisi? Mitä se vaatisi? Tekisikö se minusta paremman ihmisen ja lähimmäisen? Vai suostunko epävarmuuteen ja ihmisyyteen. Varmaa on vain tämä päivä ja lähimmäinen, joka kaipaa minua. Jumala tuli ihmiseksi ja suostui ihmisen osaan.
Jaa tämä artikkeli: