Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Suuren yllätyksen festivaali
Uskoon kietoutuvat aina toivo ja rakkaus.
Joulua juhlitaan lupausten täyttymisen ja pitkän odotuksen päättymisen juhlana. Pääsiäinen sen sijaan on suuren yllätyksen festivaali.
Vaikka Jeesus oli vihjaillut ylösnousemuksestaan ja kuoleman voittamisesta, se kaikki tuli hänen lähimmilleen silti täytenä yllätyksenä. Eikä ihme. Kuolema tuntuu niin kovin lopulliselta.
Tyhjän haudan yllätyksen vuoksi rististä, nöyryyttävän ja tuskallisen kuoleman merkistä, tuli kristityille elämän merkki.
Tyhjän haudan yllätyksen vuoksi kristilliset hautajaiset eivät ole koskaan pelkästään surujuhla.
Tyhjän haudan yllätyksen vuoksi uskoon kietoutuvat aina toivo ja rakkaus.
Kristinusko on uskoa hyvän yllätyksen mahdollisuuteen.
Englannin ensimmäisen ortodoksiluostarin vuonna 1971 perustanut äiti Maria Normanbylainen piti yllätystä uskon ydinasiana. Hän oli platonismista tohtoriksi väitellyt filosofi, joka ei halunnut miettiä Pyhää Kolminaisuutta kovin tarkasti, koska ei halunnut pilata yllätystä, joka häntä kuoleman jälkeen odottaisi.
Hän ei muutenkaan pitänyt teologian koristelemista "uskonnäkyjen hepenillä" vaan arvosti salaisuuden kunnioittamista.
Äiti Maria sairasti elämänsä viimeiset vuodet syöpää. Kun hän tunsi kuoleman olevan jo lähellä, hän kirjoitti kirjeessä ystävälleen, että kuolema ei ehkä olekaan kovin iso askel. Elämä on sitä, että tulemme askel askeleelta lähemmäksi elämän matkan päätä, "lähemmäs uutta nuoruuttamme".
Sellaiseksi hän nimittäin ajatteli taivaan: "Me olemme sitten nuoria, mutta ilman nuoruuden epätoivoa."
Jaa tämä artikkeli: