Kuva: Suvi Sievilä
Vartin retriitti: Tänä yönä
Yhden tähden hento valo riittää puhkaisemaan pimeyden.
Teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja.
Ei viime yönä eikä joskus historiassa vaan tänä yönä. Täällä.
Joulu on siitä kummallinen juhla, että normaali tapa hahmottaa aikaa menettää hetkeksi merkityksensä. Vanhakin nuortuu niin, että hän ei olekaan enää vain ikäisensä vaan kerralla kaiken ikäinen. Menneisyys ja nykyisyys ja tulevaisuuskin kietoutuvat toisiinsa niin, että ne eivät enää tunnu pisteiltä janalla vaan yhdeltä sykkyrältä.
Minä olen samalla kertaa se lapsi, joka kerran olin, se arka nuori, joka kerran olin, se elämänsä kunnossa ollut tasapainoinen henkilö, joka joskus hetkellisesti olin, tämä nykyinen minä – ja se joka minusta vielä tulee. Kaikki yhtä aikaa.
Ja kaikki he, joilla joskus oli paikka sydämessäni, ovat siellä edelleen. Heidän sielunsa väreily resonoi minun sielussani. Sielusta sieluhun kaiku soi. Kynttilöiden valomeri jouluisilla hautuumailla kertoo siitä, että kuolleet rakkaamme kuuluvat elämään, he eivät kuolleinakaan ole kuoleman omia. He eivät ole taakse jääneitä pisteitä elämäni janalla vaan kuuluvat siihen sykkyrään, joka on minun elämäni.
Se, mikä tapahtui kerran Betlehemissä, tapahtuu nyt Korsossa, Kontulassa ja Kauklahdessa. Yhden tähden hento valo riittää puhkaisemaan pimeyden. Se on se sama tähti, Betlehemin tähti, joka nyt keikkuu koulun kuusijuhlan kuusen latvassa, se on se sama tähti jonka Venla omin pikku kätösin askarteli, sama tähti, jonka Leo liimasi mummille lähetettävään joulukorttiin.
Tänä yönä. Teille. Ei vain joillekin paimenille kedolla joskus kauan sitten. Meille. Tänä yönä.
Jaa tämä artikkeli: