Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Tätä tietä minun kannattaa seurata
On uskallettava luottaa omiin tunteisiin järjen lisäksi.
Seisoin keittiössä kakkua vispaamassa, kun radiosta kuului taiteilija Marita Liulian ääni: ”Mikä on ollut elämäsi käännekohta? Mikä elämäsi katastrofi on johtanut sinut uusille teille?”
Vispilän tahti hidastui.
Marita Liulia jatkoi: ”Ihmiselämän suurimpia haasteita on, miten minusta tulee minä. Miten voi löytää oman itsensä, puolustaa sitä, kasvattaa sitä ja miten voi hyvin?”
Jokin minussa pysähtyi kokonaan, vaikka keittiöpuuhat jatkuivat.
Olennaisia ja tärkeitä kysymyksiä. Omaksi itsekseen kasvaminen ja itsensä puolustaminen on näet ihan muuta kuin elämisen lupaa muilta etsivä itsetarkkailu.
Tiedättehän ne petolliset hetket, jolloin sitä haluaa niin kovasti sopia joukkoon ja tulla hyväksytyksi, että mieluummin myötäilee ja väistää kuin avaa suunsa.
"Ihminen voi silloin hyvin, kun hän on nahoissaan oma itsensä", sanoi Liulia.
Olla kotona omissa nahoissaan – joskus siihen tarvitaan vuosikymmeniä.
Se merkitsee itsensä jatkuvaa tutkimista ja tarkkaa kuuntelua. On uskallettava luottaa tunteisiinsa järjen lisäksi. Joskus on kuljettava yksinäisiä polkuja ilman muuta opasta kuin tunto siitä, että juuri tätä tietä minun kannattaa seurata.
Jumalan suhteen omaksi itsekseen tuleminen ei ole kovin erilaista. Kun ihminen kasvaa ja oppii tuntemaan oman äänensä, hänen suhteensa Jumalaan muuttuu. Ihan kuin Jumala saisi uudet kasvot. Ihan kuin hänestä ja hänelle pitäisi puhua uusin sanoin.
Onneksi Jumala ei aseta tälle prosessille esteitä, vaan suorastaan yllyttää totuuteen ja vapauteen.
Jaa tämä artikkeli: