Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Tulkoon oikeus
Viimeisenä päivänä on siis edessä totuus meistä ja maailmastamme.
Kirjoitan sinulle Kristus, sillä meidän kirkkovuotemme päättyy epämukavan vahvoihin tuomion kuviin.
Nuorempana halusin sivuuttaa koko päivän. Se ahdisti enemmän kuin muut pyhäpäivät.
Viimeisenä päivänä on siis edessä totuus meistä ja maailmastamme. Maailma on ollut meidän käsissämme ja silloin selviää, mitä koko luomakunnasta ja siellä asuvien kohtelusta taivaallisessa oikeussalissa oikein ajatellaan. Toisille kuulemma sanotaan "tulkaa" ja toisille "menkää".
Minun on ollut vaikea uskoa, että kenellekään lopulta sanottaisiin "menkää". Varsinkin, kun sinä olit niin vapaa ja toivotit tervetulleeksi kaikki, jotka halusivat tulla luoksesi. Kaikki, jotka kaipasivat muutosta elämäänsä. Kaikki, jotka toivoivat hyväksymistä ja mukaan ottamista.
Ahdistus lieventyi, kun ymmärsin, miten kuva viimeisestä päivästä sitoo meidät ihmiset toisiimme. Kyse ei ole vain minun pelastuksestani vaan meidän. Meidän maailmamme, meidän tekomme ja tekemättä jättämisemme.
Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita, sillä ihmisen voi näännyttää nälkään ja janoon niin monella tavalla.
Joudumme kirkkaan peilin eteen: kuinka autoimme eteenpäin käsiimme annettua elämää?
Aleppon raunioista esiin kaivettujen pienten lasten kohtalon täytyy näinä päivinä huutaa taivaaseen asti – eikä siinä ole edes koko totuus meistä ja maailmastamme. Eikö oikeutta tosiaan löydy kuin vasta joskus viimeisenä päivänä?
En tiedä, mitä tästä tuleman pitää. Vain sinuun luotan. Älä siis viivyttele turhaan.
Jaa tämä artikkeli: