Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Vaikea tehtävä
On taisteltava tila avoimuudelle erityisesti itsessään.
Tätä kirjoittaessani on kulunut vajaa vuorokausi Orlandon ampumisesta: viisikymmentä kuollutta, saman verran haavoittuneita. Jälkeenpäin julkisuudessa nähtiin tutut reaktiot. Puhuttiin aselaeista, terrorismista, sairaudesta. Tyrmistyttiin ja surtiin yhdessä, nähtiin myös solidaarisuutta ja kaunista yhtenäisyyttä. Sanattomaksi minut tekee netissä nähty kiitos Jumalalle siitä, että ampuminen tapahtui homobaarissa eikä kohdistunut viattomiin ihmisiin.
Ampumisen jälkeen kuuntelen tarkasti Luukkaan evankeliumin sanoja: "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."
Siinä on haastetta. Sinun asenteesi muovaa sinun elämääsi – ja monen muun ihmisen elämää.
Älä kuitenkaan erehdy: Jumalan armahtava katse ei paina villaisella eikä sivuuta vääryyttä ja sokeutta. Kysymys on paljon syvemmälle menevästä odotuksesta, paljon vaikeammasta tiestä. On nähtävä ja tunnustettava, mikä ihminen on ja mitä hän tekee. Sen jälkeen on taisteltava erityisesti itsessään tila avoimuudelle, anteliaisuudelle, hyväksymiselle, vapaudelle, kunnioittamiselle ja rakkaudelle.
Ruotsalainen kirjailija Jonas Gardell twiittasi Orlandon jälkeen: "Ihmiset jotka vihaavat, tappavat ihmisiä jotka rakastavat. Muista tänä surun päivänä, ettei viha auta meitä. Ainoastaan se, että jatkamme rakastamista."
Jaa tämä artikkeli: