Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Yhteinen maailmamme
Syyllisen etsiminen ei vie eteenpäin.
Syyllisten etsiminen on meille ihmisille tyypillistä. Johanneksen evankeliumin 9. luvussa etsitään syytä miehen sokeuteen. Välillä etsintä on käsittämätöntä, kun sokeana syntyneen epäillään aiheuttaneen sokeuden omalla synnillään. Välillä etsintä näyttää järkevältä, kuten taloudellisten ongelmien kohdalla ja kunnollisessa onnettomuustutkinnassa.
Usein syyllisen etsintään liittyy hyvin itsekkäitä motiiveja: "Me emme ole syyllisiä Kreikan talouden ongelmiin, joten hoitakoot omat asiansa!" "Julkisen terveydenhuollon ei pitäisi täysimääräisesti korvata elintapasairauksien hoidon kustannuksia. "Tai: "Ympäristöongelman aiheuttaja korjatkoon vahingon." Siis: "Minulle ei saa tulla kuluja!"
Ainoan syyllisen löytäminen ei ole yksiselitteinen asia. Useimmiten soppaa on ollut keittämässä kovin moni taho. Eikä vuosikymmeniä sitten lopetettu kaivosyhtiö ole enää maksamassa jälkien puhdistamista. Vastuullisetkin ovat jo kuolleet.
Sukua tällaiselle syyllisten etsimiselle on myös yhteiskunnan muutosten leimaaminen syntiinlankeemuksen seuraukseksi. Näin tehtiin, kun poistettiin orjuus. Samoja kaikuja kuului, kun toteutettiin naisten ja miesten tasa-arvo, ja kuuluu, kun puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelusta.
Jeesus kutsuu meitä rakastamaan lähimmäisiämme. Merkittävin osa tästä rakkaudesta toteutuu arkisessa yhteisen maailman rakentamisessa. Siksi kristityn, kuten kenen tahansa ihmisen, oikea kysymys ei ole, kuka on syyllinen, vaan miten tästä eteenpäin.
Jaa tämä artikkeli: