Lapset pääsevät kouluun muutaman viikon sisällä. Heitä koskee oppimisvelvoite.

Vastaanottokeskus yllätti vuosaarelaiset

Pikavauhtia avattu turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus on herättänyt vastustusta ja pelkoa monissa Vuosaaren asukkaissa. "Aavehotelli" Vuorannan kolkkoon ruokasaliin ahtautui viime viikon maanantaina noin 250 vuosaarelaista kuulemaan keskuksesta.

• 13.11.2015 16:50
• Teksti: Eira Serkkola, Kuvat: Esko Jämsä

Heti alkumetreillä yleisön joukosta alettiin huudella aggressiivisesti Suomen Punaisen Ristin edustajille. Tivattiin esimerkiksi, kuka maksaa työntekijöiden palkat ja kuka käärii rahaa aavehotellilla.

Läheisen asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja piti pöyristyttävänä sitä, että keskuksen perustamisesta ei ollut tiedotettu asunto-osakeyhtiöille. Vuoranta sijaitsee Ramsinrannassa keskellä asutusta. Kiinteistönvälittäjä oli jo ehtinyt esittää arvion asuntojen hinnanlaskusta.

Useat asukkaat esittivät huolensa siitä, että turvapaikanhakijat toisivat järjestyshäiriöitä rauhalliselle alueelle. Naiset eivät uskalla enää käydä iltaisin lenkillä, koska he pelkäävät miesporukoita. Nuori äiti Meri-Rastilasta sanoi, ettei pelkää turvapaikanhakijoita, vaan mahdollista rasistista väkivaltaa alueella.
 

Moni toivoi keskuksen asukkaiksi perheitä, ei pelkästään nuoria miehiä.
 

Mustahuppuinen mies kuvasi pitkään kännykkävideota kenenkään estämättä. Hän huusi: Kuka korvaa mulle, jos tavaroitani varastetaan tai jos mulle tapahtuu jotain? Kun tuodaan pahuutta tänne Vuosaareen?

Muut pelot koskivat esimerkiksi tuberkuloositartuntoja ja Vuosaaren ennestäänkin kuormitetun terveysaseman tukkeutumista. Myös Vuorannan kiinteistön homeongelmaa pelättiin. Moni kuitenkin suhtautui tilanteeseen ymmärtäväisesti. Esimerkiksi eräs opettaja kysyi, mitä hän voisi tehdä kuudesluokkalaistensa kanssa turvapaikanhakijoiden hyväksi.

Moni toivoi keskuksen asukkaiksi perheitä, ei pelkästään nuoria miehiä. Asukkaat olivat tulossa seuraavana päivänä, mutta edes keskuksen johtaja Markku Riistama ei vielä tiennyt, keitä he ovat.

Isä Abbas ja poika Amir Mahdi ovat Vuorannan uusia asukkaita.

Viestintää neljällä kielellä

Kahden päivän kuluttua talossa on toinen tunnelma. Noin 50 ensimmäistä asukasta on saapunut bussilla Torniosta. Naapuruston toive on toteutunut: talossa on paljon perheitä. Pieniä lapsia pyörii käytävillä ja pihalla, asuinhuoneista kuuluu lasten ääniä.

Entisessä respan lasikopissa istuu kaksi vartijaa, jotka kirjaavat jokaisen vieraan nimen ylös.

– Tulijat ovat Afganistanista ja Irakista. Hyvin harva puhuu englantia. Yksi SPR:n palkkaamasta viidestä ohjaajasta kääntää minun englantini arabiaksi, yksi asiakkaista tulkkaa arabiaa farsiksi ja siitä toinen farsista dariksi, Markku Riistama kertoo.

Ateriat tuodaan Palmian keskuskeittiöstä lämpöastioissa, joten ruokaa asukkaat eivät voi laittaa. Mutta he hoitavat kaiken siivouksen ryhmissä. Asuintiloissa on vedenkeittimet. Teetä ja sokeria kuluu paljon.

– Maahanmuuttolain mukaan turvapaikanhakijoilla on työvelvoite, kuten siivous, ja oppimisvelvoite. Suomen kielen tunnit alkavat ensi viikolla. Onneksi on löytynyt paljon halukkaita vapaaehtoisia opettajia, Riistama kiittää.

Koulu- ja esikouluikäiset lapset menevät kouluun. Kävelymatkan päässä on kaksikin koulua, joissa on parinkymmenen vuoden kokemus eri maista tulevien lasten opettamisesta. Helsingin kaupunki vastaa opetuksen järjestämisestä lapsille.

Huoli on ymmärrettävää

Asukastilaisuudessa oli mukana myös Vuosaaren seurakunnan työntekijöitä. Kirkkoherra Jussi Mäkelä kertoo seurakunnan tarjonneen kesäkotiaan Merihiekkaa hätämajoitustilaksi alkusyksystä. Se osoittautui kuitenkin liian pieneksi.

– Seurakunta on valmis auttamaan tarvittaessa, ja etenkin vapaaehtoisilla on halua auttaa.

Vuosaarelainen Welat Nehri, joka on itse kurdi, oli yksi asukastilaisuuden rakentavista ja sovinnollisista puhujista. Hän ehdotti yhteisen toimikunnan perustamista.

– Ymmärrän asukkaiden huolen elinympäristönsä muuttumisesta. Toimikunnassa voidaan välittää tietoa, selvittää väärinymmärryksiä ja hoitaa ongelmia, ennen kuin ne lähtevät suurenemaan.

Keskuksen asukkaiden, työntekijöiden ja naapuruston ryhmä kokoontuukin pian.

Markku Riistama on SPR:n delegaatti, joka työskentelee vastaanottokeskuksen johtajana muutaman viikon.

Ratkaisuja löytyy aina

Markku Riistama on eläkkeellä oleva logistikko, joka on työskennellyt ulkomailla SPR:n katastrofiavussa. Viime talvena hän vietti kolme kuukautta Sierra Leonessa organisoimassa ebola-työtä. Punaisen Ristin vapaaehtoiset tekivät suorastaan raadollista työtä tartuntojen estämiseksi: he hakivat ebolan uhrit kotoa, pussittivat ruumiit ja hautasivat ne.

– Ihmiset näitä hommia tekevät. Kaikkeen löytyy jokin ratkaisu, hän toteaa rauhallisesti.

Vuorannassa vapaaehtoiset ovat ahkeroineet ennen asukkaiden saapumista. Paikalle on tuotu kymmeniä sänkyjä, huoneista on kannettu pöydät ja tuolit käytäville ja tilat täytetty sängyillä. Vaatehuoneessa lahjoitusvaatteet on lajiteltu, ja yksi perhe kerrallaan tulee hakemaan sieltä lämpimän vaatekerran. Kaikesta pidetään kirjaa.

Vapaaehtoiset auttavat ihmisten vastaanotossa, opastavat petaamisessa ja kylpyhuoneen käytössä. He hoitavat lapsia aikuisten kielitunnin ajan ja vievät ihmisiä lääkärintarkastukseen.

– Jos joku paikallinen asukas haluaa auttaa, hän voisi vaikka kutsua yhden perheen kylään pariksi tunniksi. Sellaista on tapahtunut muualla vastaanottokeskuksissa, Riistama rohkaisee.