Vastalääkettä ankeudelle
Martti Luther opetti, että elämä on lahja, josta saa nauttia.
Jos luterilainen kirkko virittelisi mainoskampanjaa bussien kylkiin, Jari Jolkkosen mielestä iskulauseena voisi olla "Jumala on, joten älä murehdi, vaan nauti elämästä ja ole hyvä toisille." Pastori, teologian tohtori Jolkkonen ja pastori, kirjailija Jaakko Heinimäki ovat kyllä viime aikoina esiintyneet elämänmyönteisen luterilaisuuden mainosmiehinä, mutta onko tämä nyt jo liioittelua?
Ei. Jolkkosen mielestä iskulause kuvaa hyvin Martti Lutherin ajattelua, opastihan reformaattori nauttimaan elämän lahjoista. Synkkyys, josta luterilaisuutta aiheetta syytetään, sen sijaan on paholaisen juoni.
— Luther kutsui Perkelettä murhehengeksi, joka mielellään tahtoo, että ihminen keskittyy murehtimaan ja siirtää ilon vasta taivaaseen. Alakuloa vastaan Luther kehotti taistelemaan sekä rukouksen avulla että hankkiutumalla oluen ja ystävien seuran äärelle.
Jolkkosen mukaan luterilaisuutta kuvaa paljon paremmin elämän lahjasta iloitseminen kuin usein kuultu sanapari "synkkä ja harmaa".
— Luterilaisia tekstejä lukiessa ja virsiä laulaessa törmää jatkuvasti lahjan ajatukseen. Kyse ei ole lahjapaperiin kääritystä kännykänkuoresta, vaan koko elämän lahjasta kaikkine karvoineen. Ihmisen kutsumuksena on ottaa iloiten vastaan Jumalan lahjat ja pitää huolta, että muutkin voisivat tulla niistä osallisiksi.
Luterilaisuuteen liitettyihin ankeisiin mielikuviin Jari Jolkkonen ei keksi yhtä syytä. Vikaa voi etsiä niin ankarasta ilmastosta kuin pietismiksi kutsutun hengellisen virtauksen vaikutteista. Osittain kyse voi olla ihan tahallisesta mustamaalauksestakin.
— Marxilainen uskontokritiikki teki meillä sadan vuoden ajan parhaansa leimatakseen luterilaisuuden syypääksi kaikkiin ihmisten vaivoihin. Marxilaisuuden kuoltua mustamaalauskampanjaa jatkavat uusateistit. Netissä uskontofobia voi ihan mukavasti. Luterilaisuudestakin esitetään mielivaltaisia ja naurettavia tulkintoja.
Jolkkonen on luterilaisen piispainkokouksen sihteeri, joten hänen voi olettaa kehuvan luterilaisuutta ihan virkatyönä. Mikä siinä on niin hienoa?
— Nuorempana olin itsekin ennakkoluulojen vanki, mutta tutustuminen luterilaisuuden omiin lähteisiin muutti käsitystäni myönteisemmäksi. Minulle on tärkeää, että luterilaisuus on ekumeenista eikä eristyväistä. Se on alusta lähtien pyrkinyt rakentamaan koko Kristuksen kirkkoa.
— Lutherin tekstit puolestaan puhuttelevat sekä älyä ja uskoa että kokemusta. Hänen ajatuksensa eivät ole kiinnostavia siksi, että ne ovat Lutherin, vaan siksi, että ne auttavat ymmärtämään kristittyjen yhteistä uskoa.
On siis lupa nauttia elämästä — mutta ei ihan miten vain. Jari Jolkkonen on sitä mieltä, että luterilaisten kannattaisi pitää mielessään oikean ja väärän askeettisuuden ero. Väärästä askeesista on kysymys silloin, kun ihminen halveksii Jumalan luomaa ruumista ja yrittää omilla teoillaan taivaaseen. Se on Jolkkosen mielestä luterilaisille silkkaa harhaoppia.
Mutta harhaan voi mennä myös toisessa suunnassa, elämällä kuin sika pellossa.
— Impulssikontrolli, siis pidättyminen turhista tarpeista ja vääristä teoista, kuuluu jo sivistyneeseen käytökseen. Ne, jotka toteuttavat heti kaiken mieleen tulevan, löytävät itsensä vankilasta. Lutherin mielestä "lihan kuolettaminen" on rukouksen ja lähimmäisen rakkauden rinnalla kolmas jumalanpalveluksen muoto.
— Meidän nykyluterilaisten pitäisi ottaa tämä vakavammin, nyt paaston aikana ja sen jälkeen. Luomakuntakin huutaa: pidättykää kerskakulutuksesta, opetelkaa kohtuutta, tyytykää vähempään!
Kun ihminen ottaa elämän Jumalan lahjana, hän luopuu itsekkäästä oman onnensa tavoittelusta — ja samalla paradoksaalisesti löytää onnen. Jolkkosen mukaan Lutherin sanoma on sama kuin luomiskertomuksen: hyvä elämä on elämää Jumalan, toisten ihmisten ja muun luomakunnan yhteydessä. Synti on pohjimmiltaan itsekkyyttä ja johtaa nähden yhteyksien särkymiseen.
Jolkkonen kertoo, että Luther itse joutui tiukoille havaittuaan etsivänsä kaikessa vain omaa onneaan. Jopa Jumalasta uhkasi tulla hänelle vain nautinnon väline. Juuri tämä sai hänet levottomaksi ja onnettomaksi.
Jos elämä on lahja, niin samaan pakettiin on kääritty kaikki sen ulottuvuudet. Työ-, perhe- tai hengellistä elämää ei niin vain erotella.
— Luterilaisuudessa hengellinen ja maallinen elämä eivät ole eri asioita, vaan läpäisevät toisensa. Lutherin mielestä lasten kasvatus ja sontaisten vaippojen vaihtaminen ovat enemmän Jumalan palvelemista kuin vetäytyminen luostariin. Jos hengellisyyttä mitataan vain seurakunnan toimintaan osallistumisen määrällä, tehdään vääryyttä luterilaiselle uskonkäsitykselle. Perhe-elämä on yksi pyhityksen extreme-laji, Jari Jolkkonen muistuttaa.
Eikä työelämäkään ole yksilöurheilua. Luterilaisuudessa ajatellaan, että työnteko on yhteisen hyvän palvelemista, ei ilotonta puurtamista.
— Nykyihmistä ei aina rasita työn määrä, vaan sen tarkoituksettomuus. Sille vastamyrkyksi voisi käydä luterilainen kutsumusoppi, jonka mukaan auttava naapuri, siivooja ja ratikkakuski ovat Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa, ihan maallisesta palkkatasosta riippumatta, Jolkkonen sanoo.
Ja löytyy häneltä luterilainen lääke niillekin, jotka nääntyvät työmääränsä alle.
— Sekä työntekijän että työnantajan pitäisi muistaa, että sapattikäsky on järkevä ja yhä voimassa. Ajattele, että Jumalan pitää oikein erikseen käskeä pyhittämään lepopäivä!
Luterilaisuutta on arvosteltu siitä, että se ei tarjoa mystisiä elämyksiä niitä janoaville. Jolkkosen mielestä mystiikkaa kaipaavan ei tarvitse suunnistaa ortodoksiseen tai katoliseen kirkkoon. Riittää kun avaa virsikirjan, sillä luterilainen virsiperinne tihkuu mystiikkaa. Ja meditaatiota, joka usein yhdistetään idän uskontoihin, voi harrastaa ihan luterilaisenakin.
— Meditaatio on perikristillinen ja umpiluterilainen termi. Ison Katekismuksensa esipuheessa Luther kehottaa selvällä latinan kielellä meditoimaan Jumalan sanaa: psalmeja, evankeliumeja ja apostolien kehotuksia. Ajatuksena on, että dialogi omien kokemusten ja pyhien tekstien välillä on kiinnostavampaa kuin pelkkä monologi oman sielun kanssa.
Lutherin Iso Katekismus on Jolkkosen mukaan muutenkin oivallinen rukousopas. Jumala käskee rukoilemaan ja lupaa kuulla rukoukset. Siksi rukoukseen voi luottaa silloinkin, kun se tuntuu turhalta. Myös ehtoolliselle osallistuminen kuuluu luovuttamattomasti kristityn rukouselämään.
— Lutherin mielestä Jumala on kovakuo-riaisenkin kilven alla, mutta ehtoollisessa hänet voi löytää ja saada omaksi.
Jaakko Heinimäki ja Jari Jolkkonen: Luterilaisuuden ABC. Synkkä ja harmaa sanakirja. Edita 2008.
Jaa tämä artikkeli: