Vastine: Geneettiset orvot ja kirkollinen keskustelu
Samuli Suonpää väittää 10.5. Kirkko ja kaupungissa julkaistussa kolumnissaan muun muassa, että puhe lapsen oikeuksista ei liity asiaan pohdittaessa kirkolliskokouksessa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. Omassa puheessani kirkolliskokouksessa, pyrin päinvastoin osoittamaan, että koska lapset ovat heikoin osapuoli, joka ei pysty puolustamaan itseään, heidän asemansa pohtiminen tulisi asettaa avioliittokeskustelun keskukseen. Jokaisen kristityn velvollisuutena on tarkastella asiaa erityisesti heidän näkökulmastaan. ”Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista.” Ps. 82: 3.
Lapsia, joita tuotetaan tarkoituksellisesti elämään ilman isää tai äitiä, kutsutaan filosofisessa keskustelussa geneettisiksi orvoiksi. Heidän erotetuksi tulemiselleen biologisista vanhemmistaan ei ole luonnollista tai perusteltua syytä. Tutkimusten mukaan merkittävä osa näistä lapsista kokee päivittäin surua siitä, että heidän biologinen identiteettinsä on heille tuntematon ja he kaipaavat puuttuvaa isää tai äitiä. On olemassa kasvava määrä kirjallisuutta jossa geneettiset orvot kertovat omista kokemuksistaan, miten tällainen järjestely on tehnyt heille vääryyttä. (Katso esim. Lopez, Robert Oscar & Rivka Edelman (toim.) (2015) Jephthah’s Daughters: Innocent Casualities in the War for Family “Equality”. Los Angelels, CA)
Raamattu kehottaa meitä toistuvasti puolustamaan orpojen oikeuksia ja vastustamaan valtaapitävien pyrkimyksiä tehdä orvoille vääryyttä. Jos emme suostu tunnustamaan näiden lasten tuskaa, pakotamme heidät torjumaan kokemansa ahdistuksen tietoisuudestaan, jolloin siitä saattaa tulla koko heidän elämäänsä varjostava taakka.
Argumenttini oli, että kirkon ei pitäisi siunata tätä lapsille tehtävää rakenteellista vääryyttä, koska sen seurauksena lapset saattavat menettää luottamuksen kirkkoon ja mahdollisesti myös Jumalaan.
Perherakenne ei tietenkään yksin ratkaise yksilön tulevaisuutta, yksilö pystyy vaikeistakin olosuhteista lähtien elämään mielekkään elämän. Lisäksi on Jumalan armo Kristuksessa joka auttaa meitä kaikkia elämään kokemiemme vääryyksien ja tekemiemme virheiden kanssa. Perherakenteet ovat kuitenkin merkittäviä, koska ne määrittelevät perheen sisäisen dynamiikan. Asiantunteva kasvattaja saa pyrkimyksilleen parasta tukea, jos hän toimii luonnollisen perherakenteen viitekehyksessä.
Jos haluaa kumota nämä argumenttini pitäisi pystyä osoittamaan, että lapsen biologisilla juurilla ja isän ja äidin (naisen ja miehen) toisiaan täydentävyydellä ei ole merkitystä lapsen identiteetille, että biologinen isä ja äiti ovat korvattavissa toisella aikuisella
Kirkolla on sekä yleisinhimilliset, järkevät syyt että teologis-raamatulliset syyt pitää kiinni klassisesta avioliittokäsityksestä ja pidättäytyä siunaamasta tai vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja.
Leif Nummela
Kirkolliskokousedustaja
Jaa tämä artikkeli: