Suonpää: Mitä kirkossa saa sanoa?
Kirkolliskokouksessa kävi ilmi, että ihan jokaisella kirjalla ei saa loukata kanssaihmisiä. Täytyy pysyä Raamatussa.
Kun on useamman päivän turruttanut mieltään kuuntelemalla kirkolliskokouskeskustelua avioliitosta, alkaa helposti keskittyminen herpaantua. Vaaditaan aika paljon, että siinä mielentilassa jaksaa mistään hätkähtää. Perjantaina hätkähdin. Kokousta johtanut arkkipiispa Kari Mäkinen nimittäin puuttui kirkolliskokousedustajan sananvapauteen. Eikö mitään enää saa sanoa?
Kirkolliskokouksessa saa sanoa paljon. Puheenvuoroissa on voinut varsin surutta loukata niin paikalla olevia edustajia kuin muitakin seurakuntalaisia. Saa puhua miesten kanssa makaavista miehistä samalla kun puhuu varkaista ja avionrikkojista – ja saa sanoa, etteivät nämä jumalattomat pääse taivaaseen. Me siedämme sen, sillä me siedämme Raamatun käytön, käytettiinpä sitä oikein tai väärin.
Raamattuun viittaavat kirkolliskokouksessa kaikki. Raamatusta puhui piispa Björn Vikströmkin, aloitetta puolustaessaan: ”Samassa luvussa Mooseksen kirjassa, missä kielletään penetraatio miesten välillä, kielletään myöskin seksi kuukautisten aikana. Tänään tuskin kukaan ajattelee, että tätä käskyä pitäisi seurata. Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä tai mieltä.”
Tämä on tärkeä asia. Kirkolliskokouksessa saa sanoa, että Raamatun mukaan miesten välinen seksi on väärin – ja että uskoo tuon kiellon sitovan meitä edelleen. Se loukkaa osaa meistä, mutta emme me siitä mihinkään pääse, että Raamattu on näissä kysymyksissä varsin ahdasmielinen. Kirkossa pitää voida viitata Raamattuun. Muu olisi niin älyllisesti kuin hengellisestikin epärehellistä. Eli toisin sanoen: myös loukkaava puhe ja hengellinen väkivalta mahtuvat puheisiin kirkossa, kunhan se perustellaan Raamatulla.
Kun Raamatulla lyöminen ei enää riittävästi aikuista satuta, otetaan aseeksi lapset.
Edustaja Leif Nummela meni kuitenkin askeleen pitemmälle. Kristittyjä homoseksuaaleja on lyöty näillä raamatunkohdilla koko heidän ikänsä ja, näin moni on minulle kertonut, siihen lopulta turtuu. Siksi tarvittiin järeämpiä aseita. Kun Raamatulla lyöminen ei enää riittävästi aikuista satuta, otetaan aseeksi lapset.
Nummelan puhe keskeytettiin, kun hän puhui geneettisistä orvoista. Kyse on Aito avioliitto -narratiivista. Kun sukupuolineutraalia avioliittoa – ja homoseksuaaleja ihmisinä – ei aina kehdata vastustaa sillä perusteella, että homous on iljettävää ja synti, käydään lasten kimppuun. Tämä olisi helppoa, jos tutkimustieto tukisi väitettä homoista huonoina isinä ja äiteinä. Koska näin ei ole, Aito avioliitto -liike puhuu ”geneettisistä orvoista”, eli lapsista, jotka on ”riistetty äitinsä rinnoilta”, annettu vieraan ihmisen kasvatettavaksi. Tämä koskee siis niin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneitä kuin adoptoituja lapsiakin. Kun väitetään, että vain lapsen synnyttänyt on oikea äiti, loukataan monia äitejä ja monia lapsia. Silloin loukataan minuakin, joka olen saanut kasvaa onnellisessa, rakastavassa kodissa, jossa kaikilla lapsilla ei ollut samaa synnyttäjää, ei edes yhteistä kansalaisuutta.
Raamatulla puhetta geneettisistä orvoista on vaikea perustella, Jeesus kun harmillisesti meni ja kutsui Joosefia isäkseen. Siksi on kaivettu Jobin kirjan 24. luvusta saakka kielikuva äitinsä rinnoilta riistetyistä lapsista. Siellä Jobin kirjassa puhutaan jumalattomien mielivallasta ja tämä puhe miellyttää kovasti niitä, joiden mielestä homot juuri ovatkin niitä jumalattomia. Se ei vain liity asiaan mitenkään.
Jobin kirjassa ”jumalattomia” ovat ne, jotka ”sysäävät tieltään köyhät ja heikot”. Niin hirvittäväksi köyhien kohtalo kuvataan, ettei lapsillekaan riitä ruokaa ja ”orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.” Mitään tekemistä tällä ei ole homoseksuaalisuuden kanssa. Pikemminkin tulee mieleen kysyä, että kukahan tässä keskustelussa nyt lopulta on se jumalaton, joka yrittää riistää lapselta oikeuden äitiin.
Kirkolliskokouspuheiden rajat löytyivät.
Nummela puhui kokouksessa myös ihmisille, joilta yhteiskunta pitkään kielsi vanhemmuuden ja hyväksytyn parisuhteen. Hän syytti heitä väkivallasta lapsia kohtaan ja samalla diagnosoi heidän lapsensa henkisesti epävakaiksi. Se oli yksiselitteisesti loukkaavaa ja sen ymmärsi varmasti jokainen läsnäolija. Me ihmettelimme keskeytystä silti, niin pahasti me kaikki olemme sanoilla satuttamiseen kirkossa turtuneet.
Loukkaavasti kirkolliskokouksessa on aina saanut puhua ja paljon on puhuttukin. Nyt kävi ilmi, että loukkaavaa puhetta ei kuitenkaan sallita silloin, kun se ei liity asiaan. Nummelan loukkaavat puheet, jotka eivät edes olleet hänen itsensä kirjoittamia vaan pitkälti Tapio Puolimatkan kirjoittama, liittyivät äitiyslakiin, ei avioliittoon. Se puhe luettiin vain, koska sillä saattoi satuttaa. Nyt piti puhua siitä, siunaako kirkko näiden lasten vanhemmat. Homojen oikeudesta saada lapsia ei kirkossa, Luojan kiitos, päätetä.
Kirkolliskokouspuheiden rajat löytyivät, siis. Pyhää Raamattua käyttäen kirkossa saa loukata, mutta Tapio Puolimatkan kirjoituksille ei meillä samaa arvoa anneta. Joten, edustaja Nummela, ensi kerralla kun haluat satuttaa, tee se taas Raamatulla äläkä Tapio Puolimatkalla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Vihapuheen määrittely ei ole vaikeaa
PuheenvuorotEduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja väitti, ettei ymmärrä, mitä vihapuhe on. Usein saivartelulla haetaan oikeusta toisten loukkaamiselle.
Suonpää: Tytöt! Älkää johdattako miehiä kiusaukseen
Puheenvuorot
Suonpää: Ei kannustinloukku vaan nöyryytysloukku
Puheenvuorot