Vastine: Sley:ssä ei synkistellä, mutta körttien kristillisyys on murhevoittoista

Vastine: Sley:ssä ei synkistellä, mutta körttien kristillisyys on murhevoittoista

Jaakko Heinimäki kirjoitti pääkirjoituksen evankelisesta liikkeestä (K&k 20.6.). Päätoimittaja väittää, että nykyisen linjan vetäjät ovat vieneet ilon evankelisesta liikkeestä ja toivoo sen palaamista.

Nyt näen välttämättömäksi tehdä kaksi kysymystä herra päätoimittajalle:

1. Milloin ja kuinka monta kertaa päätoimittaja on osallistunut valtakunnalliseen Evankeliumijuhlaan? Vasta mukanaolo luo pohjaa hengellisen liikkeen arvioimiselle. Tiedän kyllä, että iloa on aika vaikea mitata. Miten se todellakin tehdään?

Olen osallistunut merkittävän moniin Herättäjäjuhliin. Olen aina pitänyt niiden murhevoittoisesta sävystä, alatien kristillisyydestä, Siionin virsien surusävytteisestä viestistä. Se sopii minulle ja tuntemuksilleni. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Heinimäki esiintyy itse herännäisyyden vahvana edustajana. Hän tuo esiin monella tavalla körttiläisyyden suomalaisen kristillisyyden perusmuotona. Minulla ei ole mitään sitäkään vastaan. Muistettava on sekin, että muissakin liikkeissä julistetaan kirkkaasti evankeliumia.

Olen ollut mukana lapsuudestani saakka näissä evankelisen herätysliikkeen juhlissa. Ilon ja riemun sävelet ovat niissä juhlissa päällimmäisenä. En todellakaan pysty näkemään mitään merkittävää eroa tässä suhteessa 1960-luvun, 1980-luvun tai 2000-luvun juhlien perussävyille. Niissäkin juhlissa julistetaan lain sana, joka paljastaa syntimme. Se sana tekee murheelliseksi. Siinä on Herättäjäjuhlien ja Evankeliumijuhlan oikean perussävelen tärkeä osa.

Mutta Evankeliumijuhlassa kaikuu myös evankeliumi Kristuksen täytetystä työstä. Evankeliumin todellinen ilosanoma on näissä juhlissa pääsävelenä. Ei tämä perusviesti ole minnekään juhlistamme kadonnut.

2. Päätoimittaja pelkää, että alamme ajatella olevamme ainoa pelastettujen joukko, tosiuskovien joukko. Tunnustan, että meissä kaikissa asuu se vaara, että alamme ajatella väärin omasta joukostamme. Sen asema voi todellakin väärällä tavalla korostua. Mutta milloin ja missä Heinimäki on kohdannut evankelisessa liikkeessä sellaista julistusta tai sellaista ajatusta, että vain meidän joukkomme kuuluu pelastettujen joukkoon?

Itse en ole koskaan kohdannut tällaista julistusta. Me emme ajattele emmekä opeta, että vain meidän pieni joukkomme on Jumalan valtakunta. Jotkin toiset liikkeet Suomessa ikävä kyllä näin ajattelevat.

Meidän opetuksemme seuraa luterilaista kirkko-oppia. Sen mukaan kirkon oikeat tuntomerkit ovat evankeliumin saarna ja Kristuksen asetuksen mukainen sakramenttien hoito. Luterilaisen tunnustuksen mukaan me opetamme, että missä ikinä näin (edes jossain määrin) tapahtuu, siellä on Kristuksen kirkko. Siellä saadaan vastaanottaa Jumalan valtakunnan aarteet: syntien anteeksiantamus, Jumalan rauha ja ilo. Evankelisessa liikkeessä emme todellakaan vedä tällaisia rajalinjoja, vaan me julistamme koko maailman autuutta!

Minullekin tulee kotiini Kirkko ja kaupunki -lehti. Odotan ja toivon, että siinä kerrotaan avoimesti, rehellisesti ja oikein rakkaasta evankelis-luterilaisesta kirkostamme ja sen piirissä toimivista herätysliikkeistä. Mielestäni nyt ei näin tapahtunut.

Helsingin evankeliumijuhlasta kiitollisena ja iloisissa tunnelmissa

Reijo Arkkila

 

Kirjoittaja on Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen eläkkeellä oleva lähetysteologi.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi