Väsyttää
Hyvä Sari Roman-Lagerspetz, olen hyvin väsynyt kannanottoihisi.
Ja, kuten usein nykyisin kirkkomme enemmistöön kuuluvat, joudun minäkin saman tien puolustautumaan: Ei, en ole fundamentalisti. En erityisemmin ole osallistunut lähetystyöhönkään. En myöskään vastusta homoja. En vastusta sinuakaan — en edes tunne sinua.
Toivoisin, että löytäisit Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta jotain niin hyvää, että näkisit aiheelliseksi kirjoittaa joskus siitäkin pitkissä kannanotoissasi niin Kirkko ja Kaupunki -lehdessä kuin tässä Vantaan Laurissakin. Uskon kuuluvani kirkon hiljaisiin, jotka eivät pidä juuri ääntä itsestään tai mielipiteistään, mutta jotka löytävät sielulleen levon kirkossa ja sen toiminnoissa. Löytäisitpä sinäkin.
Olen ymmärtänyt kirjoituksistasi, että koet olevasi kirkon uudistaja. Kenties suorastaan ristiretkellä. Kaikesta näkyvyydestäsi huolimatta edustat käsittääkseni melko pientä vähemmistöä. Me muut vain olemme hiljaisempia emmekä kenties näe ensimmäiseksi ongelmia tai puutteita, teologiaankin taidamme olla melko tyytyväisiä.
En voi tunteilleni mitään, mutta aina nähdessäni nimesi mieleeni tulee ”voi ei taas!” En oikein usko, että sinulle luottamushenkilönä on eduksi vastarannankiisken maine.
Tiedän, etteivät kirkon työntekijät, olivat he piispoja, pappeja tai keitä tahansa, voi julkisen roolinsa vuoksi ottaa useinkaan henkilökohtaista kantaa. Se on minusta suuri sääli. He ovat myös osa kirkkoa eikä heidän pitäisi kokea olevansa esteellisiä esittämään mielipiteitään.
Sinulla on suuri sananvalta ja epäilemättä käytät sitä oivallisesti. Mutta pyydän lähestyvän joulun kunniaksi: Anna meille joulurauha. Arvosta ja kunnioita myös meitä, jotka kenties emme ole kirjallisesti yhtä aktiivisia kuin sinä. Kirjoittamisen taito on lahja. Sitä voi myös käyttää rakentavasti.
Tarja Arola
tavallinen seurakunnan jäsen, Vantaa
Jaa tämä artikkeli: