Vatsa täyteen vähällä rahalla
Martan ostoslistalla on ainakin perunaa, tarjouskalaa ja kaalia.
Tilillä on vain vähän rahaa, jääkaapissa ketsuppipullo ja juustonjämät ja lapset valittelevat nälkäänsä. Martat jos ketkä tietävät, miten tällaisesta tilanteesta selvitään. Siksi heidät on valittu yhteistyökumppaneiksi tämänvuotiseen Yhteisvastuukeräykseen, jonka teemana on lapsiperheiden ruokaturva.
Ruskeasannan Marttoihin kuuluvan Ritva Raappanan kokemuksen mukaan ruokakuluista säästääkseen ei tarvitse olla mikään supermartta eikä huippukokki. Paljon voi säästää käyttämällä maalaisjärkeä, eikä itse tekeminenkään ole vaikeaa. Sen Raappana tietää omasta kokemuksestaan, sillä hän on pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon itse myös silloin kun nyt jo aikuiset pojat olivat pieniä.
— Tekeminen on ollut minulla jossakin takaraivossa, vaikka ymmärränkin, että kiireisessä elämänvaiheessa jostakin on tingittävä. Yleensähän ihminen tinkii siitä, mihin ei tunne mielenkiintoa, aina ruuanlaitosta ja leipomisesta pitänyt Raappana arvioi.
Silakkaa, muikkua ja lohta
Yksi marttojen säästövinkeistä on, että kannattaa olla suunnitelmallinen ja miettiä viikon ruokalistaa etukäteen. Ritva Raappana kuitenkin tunnustaa noudattavansa tätä ohjetta vain osittain.
— Käyn kaupassa kerran viikossa, silloin ostan kaikki pääraaka-aineet. Tarvittaessa voin sitten käydä täydennysostoksilla hakemassa jotakin, joka ei säily niin hyvin, kuten maitoa.
Raappana ei yleensä lähde ostoksille tarkan kauppalistan kanssa, vaan viikon ruokalista hahmottuu usein vasta tarjousten perusteella.
— Tarjoukset kannattaa hyödyntää erityisesti sellaisissa tuotteissa, jotka säilyvät pitkään, sekä kalatiskillä. Jotkut kalat ovat kalliita, mutta niistä on usein hyviä tarjouksia, Raappana vinkkaa.
Hänen ostoskärryihinsä päätyy usein silakkaa, muikkua ja lohta. Lohi laitetaan savustuspönttöön tai keittoon, muikut kalakukkoon ja silakat paistinpannulle. Mitä kokonaisempana kalan ostaa, sitä halvemmalla sen saa.
Montako ateriaa kilosta?
Kilohintoja vertaamalla voi säästää, mutta aina ei kannata tehdä ostopäätöksiä pelkän hinnan perusteella, vaan miettiä myös laatua. Esimerkiksi halvinta vessapaperia ostamalla ei välttämättä säästä, jos käyttää huonolaatuista kerralla enemmän.
Tarjouksia ja kilohintoja vertailleessaan Ritva Raappanalla on tapana miettiä myös sitä, paljonko ruokaa kilosta oikeastaan saa.
— Jos miettii vaikka lihaa, niin kilon lihapala ei ole vielä kovin kummoinen, mutta kilosta silakoita saa jo ison aterian, hän havainnollistaa.
Perunakeittokattilallisen hinnaksi tuli noin 7 euroa,
mutta hinta putoaa noin 4 euroon jättämällä smetanan
ja tuoreen basilikan pois.
Samalla kannattaa pohtia sitä, miten jotakin raaka-ainetta voisi jatkojalostaa riittoisammaksi ja usein myös terveellisemmäksi ateriaksi.
— Esimerkiksi lenkkimakkaraa ei kannata syödä sellaisenaan vaan tehdä siitä keittoa tai kastiketta, Raappana ehdottaa.
Lisukkeissa on myös helppo säästää. Peruna on aina edullista. Siitä voi tehdä vaihtelun vuoksi vaikka valkosipuli- tai kermaperunoita. Myös erilaiset kaalisalaatit ovat hyviä ja halpoja, kuten myös puolukkasurvos ja itse tehdyt kurkkusäilykkeet.
Sovella reseptejä ja säästä
Tekemällä itse voi vaikuttaa myös ruuan terveellisyyteen, sillä valmiissa ruuissa on paljon sokeria tai suolaa.
— Säilön marjat ja raparperit pakastimeen ja keitän sekamehua mehumaijallisen kerrallaan. Kun ei tee kerralla paljon, ei tarvitse lisätä niin paljon sokeria, jotta mehu säilyisi, Ritva Raappana neuvoo.
Yksi Raappanan säästövinkeistä on, ettei keittiössä kannata noudattaa kaikkia ruokatrendejä ja reseptejä orjallisesti. Jo paistoöljyn valinnassa voi poiketa ohjeesta, sillä monissa resepteissä neuvotaan käyttämään oliiviöljyä, vaikka edullisempi rypsiöljy ajaa saman asian.
— Etnisten ruokien resepteissä on usein paljon erilaisia mausteita, mutta esimerkiksi wokkiin ei minusta tarvitse lisätä kuin soijakastiketta ja chiliä.
Porukalla metsään
Ritva Raappana pitää marjastuksesta ja sienestyksestä. Taloudenpitoa helpottaa, että pihalla on kasvimaa. Mökillä ja kotipihalla kasvaa myös perunaa. Näin hän saa ilmaista ruokaa, joka on kaiken lisäksi monikäyttöistä ja terveellistä.
Raappana kuitenkin tietää hyvin, että nykyään kaupunkilaisella pienituloisella on kaikista huonoimmat mahdollisuudet omavaraisuuteen, sillä omaa pihaa tai mökkitonttia ei ole ja hyviin marja- ja sienimetsiin voi olla matkaa.
— Kaupungeissa voisi yrittää koota sieni- ja marjapiirejä. Mukaan otettaisiin joku, jolla on auto, ja joku, joka tuntee paikat, sienet ja marjat. Näin muutkin pääsisivät metsään, hän ideoi.
Ritva Raappana kertoo marttojen toiminnasta Yhteisvastuukeräyksen avajaisjuhlassa Tikkurilan kirkossa 7.2. klo 10 alkavan messun jälkeen.
Jaa tämä artikkeli: