Heti ulos tallista päästyään Viljan menojalka vipattaa. Ravuri ei malttaisi olla hetkeäkään paikoillaan. Kuva: Patrik Lindström

Vauhdikas Vilja on täysverinen urheilija

Grainfield Fanny, tuttavallisemmin Vilja, on seitsemän sadan omistajan silmäterä.

• 26.08.2015 13:50
• Elina Raunio

Vermossa, Jani Hautaviidan 12-paikkaisessa ravitallissa on rauhallinen tunnelma. Pilttuista kuuluu rouskutusta. Toimittajan ja kuvaajan saapuminen paikalle nostaa näkyville suuria silmäpareja ja uteliaasti höröttäviä korvia.

Passing Game, tuttavallisemmin Tiina, työntää turpansa lähelle tulijoita ja nuuhkii äänekkäästi. Olemme tulleet tapaamaan Tiinan vieruskaveria, Grainfield Fannya. Nuori ravuri on kavereiden kesken Vilja. Sen korvat tuskin liikahtavat, eikä ruokailu keskeydy, vaikka tuijotamme sitä ihastuneina.

"Olen aika tottunut olemaan huomion keskipisteenä", Vilja tokaisee tulkkinsa, ravivalmentaja Jani Hautaviidan välityksellä.

"Onhan minulla sentään pelkästään omistajia seitsemän sataa."

Urheilijalla on hyvät taustajoukot

Vilja on Vermon Raviliiga 2013 -hevonen. Se syntyi Päijät-Hämeessä, Kalkkisissa keskikesällä 2012 ja osallistui syksyllä 2013 suureen huutokauppaan Ypäjällä.

"Meitä oli siinä monta vuoden vanhaa ravurinalkua. Idea oli, että omistuksestamme oikein kilpaillaan. Nämä Vermon porukat kiinnostuivat tietenkin juuri minusta, ja ostivat isolla joukolla omakseen", Vilja selostaa.

Omistusosuuksia Viljasta on niin kokeneilla raviharrastajilla kuin hevosen osaomistajuuden ensikertalaisillakin. Heitä on useilta paikkakunnilta ja kaiken ikäisiä.

Eikö ole hankalaa olla monen sadan ihmisen oma hevonen?

"Ei se ole ollenkaan ongelmallista. Arkeeni kuuluu pienempi henkilökunta, ensinnäkin tuo Jani Hautaviita, jonka kanssa treenaamme joka päivä. Ja sitten on hoitajani Paula Tähti ja tiimin manageri Antti Serkamo. Omistajia varten minulla on oma tiedotussihteeri, Jarkko Korhonen. Hän kertoo koko joukolle kuulumisiani ja järjestää fanitapaamisia", Vilja selittää.

Vilja on yksi kahdestatoista hevosesta Jani Hautaviidan tallissa.

Vilja on järkevä ammattilainen

Siirrymme pihalle valokuvausta varten. Heti kun Vilja lähtee liikkeelle, on ilmiselvää että nyt ollaan tekemisissä urheiluammattilaisen kanssa. Kevytrakenteinen hevonen liikkuu jäntevästi eikä malttaisi pysyä paikoillaan hetkeäkään.

"Myönnän että minusta on vähän tylsää seisoskella poseeraamassa", Vilja tunnustaa maata etukaviollaan kuopaisten.

"Minulla on vauhti verissä, olen sentään hyvää ravisukua. Kaikkein hienointa on päästä kavereiden kanssa kisaamaan. Radalla mennään eikä meinata! Ja ravia tietenkin, ei mitään laukan koikkelehdintaa." 

Sekä Jani Hautaviita että Viljaa toisinaan ohjastava Antti Teivainen ovat kehuneet Viljaa varmaksi, voitonnälkäiseksi kisaajaksi, jolla hermot pitävät ja vauhtia riittää.

Vilja on haastatteluhetkellä osallistunut vasta kuuteen lähtöön, mutta ravannut kaikissa palkinnoille, kahdessa voittoon.

"Isosta omistajajoukosta on se etu, että katsomossa on aina innokkaita kannustajia. Osa faneista pillahti ilosta itkuun kun voitin", Vilja kertoo.

Treeniä ja tarkkaa ruokavaliota

Vilja harjoittelee huippu-urheilijan tapaan päivittäin.

"Tänä kesänä en ole ollut laitumella lomailemassa, mutta henkilökuntani on välillä tuonut minulle myös tuoretta heinää", Vilja kertoo.

Ravurin ruokavalio on tarkkaan mietitty. Heinää, kauraa ja hevosen mysliä uppoaa runsaasti liikkuvaan urheilijaan paljon. Muun muassa ruokakustannusten kattamiseksi Raviliigan seitsemän sataa omistajaa ovat etu: kukin on huolehtinut nelivuotiaaksi saakka kestävän liigakauden kustannuksista omalta pieneltä osaltaan.

"Porkkanat ovat ihan ookoo, mutta en ole mikään herkkusuu esimerkiksi omenoiden tai leivän suhteen. Treenien jälkeen palauttavana juomana tarjottu lämmin melassijuoma on kyllä hyvää", Vilja luettelee ja keskittyy jälleen heinän rouskuttamiseen.