null Viaporin yö ja aamu

Uljas pääportti. Suomenlinnan Rantakasarmissa on muun muassa äänitysstudio, työhuoneita, ravintola ja Helsingin Taiteilijaseuran galleria.

Uljas pääportti. Suomenlinnan Rantakasarmissa on muun muassa äänitysstudio, työhuoneita, ravintola ja Helsingin Taiteilijaseuran galleria.

Viaporin yö ja aamu

Suomenlinnassa ei saa telttailla eikä tehdä avotulia. Yöpymishaaveen voi toteuttaa läpi vuoden toimivassa hostellissa.

Kustaanmiekan valleilla suudelmia vaihtanut japanilaispariskunta kysyy, pääsisikö lautalla vielä kaupunkiin. Kerron seuraavan lautan lähtevän kello 23, ja viimeinen lautta lähtee aamukahdelta.

Kuninkaanportista laskeutuu ravintola Walhallassa iltaa viettänyt ryhmä odottamaan venekyytiä. Heiltä on jäänyt näkemättä Kustaanmiekan eteläpuolella uinut yli kahdenkymmenen joutsenen laivue.

Aurinko valuu Mikael Agricolan kirkon taakse. Susisaaren linnanpihalla, Ehrensvärdin haudalla, Viapori muuttuu himmeiden valojen autioksi kyläksi. Vasta Suomenlinnan hoitokunnan rakennuksen aukiolla Isossa Mustasaaressa näkyy koiraa ulkoiluttava nainen.

Tähän rauhaan olen etsiytynyt kokeakseni Viaporin illan, yön ja varhaisen aamun. Telttailu Unescon maailmanperintökohteessa on kielletty, joten saarten ainoa yöpymispaikka on hostelli. Sieltä olen varannut kahden hengen huoneen.

Olen kiitollinen sotamarsalkka Augustin Ehrensvärdin työn vaalimisesta. 1700-luvun lopun linnoitukset voivat restaurointiurakoiden jäljiltä hyvin. Myöhemmin nousseista, sotilaiden käytössä olleista rakennuksista useat ovat yli 800 ihmisen vuokra-asuntoina. Omistusasuntoja on vain muutama.

Jos Suomenlinna esittäytyy auringonlaskussa romanttisena, historiasta löytyy karumpi menneisyys: Suomen sodan nöyryytys keväällä 1808, kansalaissodan yli 8 000 ihmisen vankileirit kesällä 1918 sekä talvi- ja jatkosotien siviilien evakuoinnit. Mennyt ei ole kaukana, ei edes Ehrensvärdin rakennusurakoiden aika, joka merkitsi Helsingin kansainvälistymistä ja kaupungin kasvua myös mantereella.

Kirkontornin majakkavalon silmäniskut näkyvät kauas merelle ja kaupunkiin kertoen Helsingin merellisen vartijan voimasta. Venäjän vallan aikana kirkko koristautui sipulitornein, jotka purettiin myöhemmin. Nyt kirkko seisoo mäellään arkisempana.

Kierrän vaimon kanssa Rantakasarmin, jonka ravintolassa olemme illalla nauttineet maukkaan aterian. Helsingin siluetti piirtyy vasten hämärtyvää taivasta. Hostelliin saavuttuamme alakerran ryhmähuoneista kuuluu leirikoululaisten hiljainen puhe. Meri-ilmasto on heidät uuvuttanut. Yläkerran rauhassa uni tulee pyytämättä.

Aamukuuden jälkeen kierrämme saaria pari tuntia. Liikkeellä on pari pullojen ja tölkkien kerääjää, kulkuväylien siivooja ja muutama kaupunkiin töihin kiiruhtava. Varhaisin lautta manterelle lähtee kuudelta, samaan aikaan kuin ensimmäinen lautta Kauppatorilta Suomenlinnaan.

Saari herää viimeistään silloin, kun hostellin tuntumaan äskettäin noussut uusi kauppa aukeaa aamukahdeksalta. Pian lauttarannasta purkautuvat kevään viimeiset luokkaretkeläiset.

Aamiaisella Lohjan Harjun koulun opettajat Hanna Vidgren ja Johanna Lehtinen kertovat tutustuttaneensa yhdeksäsluokkalaiset Suomenlinnan museoihin ja järjestäneensä historiallisia tehtäviä ja rasteja. Lounaat ja päivälliset on nautittu likeisessä ravintola Yläkerhossa.

– Kenties vaikuttavinta oli Merisotakoululla saamamme arvostava vastaanotto. Käynnistä olimme sopineet ennalta, Vidgren kertoo.

Vieraskirja kertoo hostellin kansainvälisyydestä. Varsinkin eurooppalaisturisteja näkyy majoittuneen paljon. Yläkerrassa on asunut muun muassa pariskunta Saksan Heidelbergistä.

Talo oli 1900-luvun alussa venäläinen koulu, kansalaissodan aikana komendantin kanslia, 1920-luvun alusta taas vuoteen 1959 kansakoulu, sitten sotilaskoti ja toimiupseerikerho. Hostellina rakennus aloitti 2002.

Suomenlinnan hoitokunnan johtajan, arkkitehti Maire Mattisen mukaan vuokrasopimus hostellin tiloista on solmittu määritteellä ”toistaiseksi”.

– Suomen nuorisokeskukset ry:n ja Suomenlinnan hostellin toiminta tukee erinomaisesti maailmanperintökohteen tunnetuksi tekemistä. Sitä edistää hostellin pääasiallinen asiakaskunta, nuoriso ja koululaiset, joille annetaan tietoa maailmanperintökohteen historiasta ja luonnosta. Leirikoulut jatkavat luontevasti vanhan koulurakennuksen historiaa lasten opinahjona, Mattinen sanoo.

Mattisen mukaan vakituiset asukkaat ovat tottuneet turistivirtoihin. Yksityispihojen rauhaa pyydetään kunnioittamaan monikielisin kyltein. Joskus uteliaimmat tosin ylittävät yksityisyyden rajat. Se on hinta, jonka asukkaat maksavat ainutlaatuisesta miljööstä maailmanperintökohteessa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: