Taksi Viaporin kyydit maksavat Suomenlinnassa 5–20 euroa. Yrittäjä Mikko Klang kuljettaa Suomenlinnaseuran jäsenet muita halvemmalla. Autoilu on kiellettyä Unescon maailmanperintökohteessa huoltoajoja lukuun ottamatta.
Uutta Suomenlinnassa: pyörätaksi kyyditsee suosikkisaarella
Jos sää yllättää, jalat väsyvät tai piknik-kori painaa liikaa, avuksi voi tilata modernin riksan. Huomio on taattu.
Kun rankkasade Suomenlinnassa alkaa, lähellä ei ole muuta sateensuojaa kuin harva vaahtera. Matkalla lähimpään kahvilaan tai tunneliin kastuisi läpimäräksi.
Sateen seasta pyöräilee mies, joka vetää perässään mustaa, läpinäkyvällä muovilla katettua vaunua.
– Tarvitseeko joku kyytiä, pyöräilijä huikkaa.
Kyllä kiitos!
Kaksi aikuista ja kaksi lasta mahtuvat sylikkäin 120-senttiselle istuimelle. Jousitus pehmentää mukulakivikadun töyssyjä, kun kuski polkee K-marketin takaa HSL:n lauttarantaan.
– Pyörällä tekee mieli vältellä mäkiä ja mukulakivikatuja, mies selittää reittiä.
Matka Kuninkaanportin läheltä kestää alle kymmenen minuuttia ja maksaa 15 euroa.
Ideana ei ole ensisijaisesti tarjota turreille kaljakyytejä tai naurattaa turisteja.
- Pyörätaksiyrittäjä Mikko Klang
Toiveissa tyylikäs tunnelma
Taksi Viapori aloitti toimintansa viime viikolla. Toistaiseksi se käsittää yrittäjä Mikko Klangin, yhden sähköavusteisen polkupyörän ja polkemisvuorot hänen kanssaan jakavan työntekijän. Pyörä on liikenteessä aamukymmenestä iltakymmeneen.
Miksi Suomenlinna tarvitsee riksan?
– Suomenlinnassa asuu ihmisiä ja täällä käy paljon turisteja. Maasto on haastava. Kaupallinen kuljetus peruspalvelu, joka on puuttunut täältä.
Klang puhuu mieluiten polkupyörätaksista.
– Riksa tuo mielleyhtymän halpaan kulkuneuvoon. Ideana ei ole ensisijaisesti tarjota turreille kaljakyytejä tai naurattaa turisteja. Pyörä on tyylikäs ja istuu maisemaan, ja vaunu muistuttaa vähän hevoskärryjä.
Työunivormuksi Klang on hankkinut Venäjän merivoimien raitapaidat, mustat ajurinlakit ja mustat housut. Märällä säällä päälle vedetään musta kuoritakki. Pyörä maksoi noin kymppitonnin.
Suomenlinnaan on tarkoitus tulla ensi kesänä Taksi Viaporin kylttejä. Kyydin tarvitsija voi tilata taksin lukemalla älypuhelimellaan kyltin qr-koodin.
– Kauhukuvani on, että joku eteläkorealainen koittaa tilata puhelimessa kyytiä omalla aksentillaan tietämättä yhtään missä päin Suomenlinnaa on. Tulevaisuudessa asiakkaan ei tarvitse soittaa eikä tietää sijaintiaan, Klang kertoo.
Taksi Viapori pyrkii muistuttamaan mieluummin hevoskärryjä kuin itämaista riksaa.
Iltaa kohden kyydittäminen käy raskaammaksi, kun sähköpyörän akku alkaa loppua.
- Pyörätaksiyrittäjä Mikko Klang
Kyydissä pääsee valokuvattavaksi
Pyörätaksin vaunussa istuessa olo on kuin julkkiksella. Ihmiset tuijottavat, ja yksi aasialaisturisti nappaa kännykkäkuvan. Toinen kysyy kyydin hintaa.
Klang saa soittaa pyöränkelloaan tiuhaan. Hoikka mies polkee ylämäetkin kevyesti. Sähköpyörä pystyy kantamaan 300 kilon kuorman.
– Iltaa kohden kyydittäminen käy raskaammaksi, kun sähköpyörän akku alkaa loppua. Kerran jouduin kyyditsemään yhden pariskunnan pelkällä lihasvoimalla. Se oli kamalaa.
Klang katsoo ennen vara-akun hankkimista minkä verran asiakkaita alkaa tulla. Toiveissa on saada Suomenlinnaan tulevaisuudessa useampi pyörätaksi ja enemmän kuskeja.
– Aiomme tehdä työtä ympärivuotisesti. Nykyään on niin hyviä vaatteita, että niillä pärjää.
Klang aloitti sähköpyöräilyn kuskatessaan nyt seitsemän- ja viisivuotiaita poikiaan päiväkotiin pyörän peräkärryssä. Kun perhe muutti kolme vuotta sitten Suomenlinnaan, he hankkivat auton tilalle tavarapyörän, koska autoilu on Suomenlinnassa kiellettyä huoltoajoja lukuun ottamatta. Viime talvena oli vain kaksi sellaista päivää, että Klang jätti pyöränsä varastoon.
– Ekologisuus on minulle tärkeää. Ihmisten pitäisi todella keventää maapallomme rasitusta. Entinen autommekin kulki biokaasulla, mutta pyörä on vielä parempi.
Kun Mikko Klangilla on asiaa Suomenlinnasta kaupungille, matka taittuu armeijan vanhalla yhteysveneellä. Pojat ruinaavat ajamaan täysillä.
Merikapteenin uusi elämä
Entisessä elämässään Mikko Klang seilasi meriä lähes kymmenkunta vuotta, kunnes esikoisen syntymä sai merikapteenin jäämään maihin. Hän tekee tällä hetkellä merenkulkuun liittyviä kehitysprojekteja konsulttina.
Klang muutti perheineen Haagasta Suomenlinnaan kolme vuotta sitten. Ensin hän pääsi vuodeksi puolitutun asuntoon.
– Solahdimme saarelaisuuteen heti ja vietimme riemukkaan vuoden.
Kun poismuuton aika lähestyi, Klang löysi saaresta 35-neliöisen saunamökin, jonka sai remontoida kodiksi nelihenkiselle perheelleen. Siellä asuttiin puolitoista vuotta.
– Lapsia kylvetettiin pihalla puutarhaletkulla.
Klang pysäyttää pyörän komean kivitalon eteen Augustin Ehrensvärdin muistomerkin vieressä Susisaaressa. Viimeisimmissä Suomenlinnan hoitokunnan asuntoarpajaisissa tärppäsi: elokuun alussa hän muuttaa perheineen 250 vuotta vanhaan taloon, jossa on moninkertaisesti asuinneliöitä ja keskellä holvikaari.
– Linnanpihasta tulee meidän takapiha.
Unelma pysyvästä saarelaisuudesta on saavutettu.
– Ihailen edelleen tavattomasti maisemia. Saaressa on paikkoja, joihin minulla on tapana pysähtyä diggailemaan, jos ei ole asiakasta kyydissä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
