Vielä lapsista messussa
Lotta Pirilä ja Nina Nores-Syvänen kommentoivat (K&k 18.12.2013) kirjoitustani adventtiaikaan Vuosaaressa pidetystä messusta (K&k 11.12.2013).
Tervetuloa rohkeasti kirkkoon, kaikki lapsiperheet! Kirjoitukseni tarkoitus ei ollut pelotella lapsiperheitä pois. Kyse on siitä, onko tarkoituksenmukaista sijoittaa lapset leikkimään kirkon etuosaan pehmoleluinensa. Voisiko jokainen lapsi istua vanhempansa kanssa? Onko kirkkoon ylipäätänsä syytä tuoda leluja?
Lapset oppivat tekemällä, kokeilemalla ja leikkimällä – mutta erittäin vahvasti esimerkin voimalla! Olen sitä mieltä, että meidän tulisi omalla käytöksellämme osoittaa lapsille kirkossa käyttäytymisen mallia.
Kävimme tyttäreni kanssa sunnuntaijumalanpalveluksissa imeväisikäisestä rippikouluun. Tyttö tuhisi sylissäni, ja jos ääntely alkoi lisääntyä, niin siitä vain vaivihkaa syöttämään sen kummemmin numeroa tekemättä. Vauva oli taas tyytyväinen. Lapsi oppi käymään kanssani ehtoollispöydässä, jossa hänet aina siunattiin. Rippikoulusta hän jäi mukaan isoistoimintaan kolmen vuoden ajaksi.
Vahvistinlaitteiden käyttö messussa oli epäonnistunut. Musiikki sinänsä oli mukaansatempaavaa ja iloista! Vuosaaren kirkossa kyllä kuuluu akustisuuden johdosta. Olen laulanut kuorossa ja esiintynyt esilaulajana kyseissä tilassa, ja hyvin on kuulunut palautteen perusteella.
En ollut ainoa joka häiriintyi mainituista asioista. Vieressäni ollut lapsiperhe poistui kesken kaiken. Äiti kertoi tuoneensa lapsensa hiljentymään kirkkoon kaiken hälinän keskeltä. Meteli kävi hänen mukaansa sietämättömäksi. Rakkautta sekä kärsivällisyyttä kanssaihmisiä kohtaan minulta on aina löytynyt, sen tietävät henkilöt jotka minut paremmin tuntevat!
Arja Munck
Jaa tämä artikkeli:
