Vieraana: Kuvataiteilija Silja Rantanen
Silja Rantanen on tehnyt taidetta muun muassa Hämeenkylän kirkkoon Vantaalle. Kuva: Hans von Schantz

Silja Rantanen on tehnyt taidetta muun muassa Hämeenkylän kirkkoon Vantaalle. Kuva: Hans von Schantz

Vieraana: Kuvataiteilija Silja Rantanen

Silja Rantanen sai inspiraation Hämeenkylän kirkon maalauksiin Italiasta.

Miten sinusta tuli taiteilija?

– Minusta tuli taiteilija sisäisestä välttämättömyydestä. Aloitin taideopinnot vuonna 1976 Suomen Taideakatemian koulussa Ateneum-rakennuksessa, jossa äitinikin oli opiskellut.

– Tajusin alusta pitäen, että kuvataide on aliarvostettua tämän päivän Suomessa ja taiteilijoihin kohdistuu ennakkoluuloja, mutta elämänasenteeni on taistelunhaluinen ja olen yrittänyt korjata näitä ennakkoasenteita parhaan kykyni mukaan.

Mistä seitsemän öljyvärimaalaustasi Hämeenkylän kirkossa kertovat?

– Seitsemän öljyvärimaalaustani muodostaa Neljätoista pysähdyspaikkaa yhdessä kuvanveistäjä Martti Aihan reliefien kanssa. Teos on myös esteettisesti inspiroiva kokonaisuus, jonka taustalla on Italian varhaisrenessanssin kirkkotaide ja freskosarjojen kuvaohjelmat, erityisesti dominikaanimunkki Fra Angelicon freskot San Marcon luostarissa Firenzessä.

Millä tavalla kirkkotaide eroaa muusta taiteesta?

– Kirkkotaiteella on pitempi ja monimuotoisempi historia kuin yhdelläkään muulla taiteen lajilla, varsinkin jos käsitettä laajennetaan kaikkeen uskonnolliseen ja rituaaliseen taiteeseen. Uskonnollisen taiteen ja muun taiteen erot ovat toissijaisia ja uskonnollinen taide on taidetta aidoimmillaan.

– Kirkkotaiteella on yhtymäkohtia nykytaiteeseen. Nykytaidetta ja kirkkotaidetta tehdään tiettyihin paikkoihin, ottaen paikan ominaispiirteet huomioon. Syvällisin yhteys lienee nykytaiteen ja kirkkotaiteen pyrkimys tulla osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää.

Mikä tehtävä taiteellasi on?

– Taiteen tehtävä on toimia niin kuin kriittinen ajattelu parhaimmillaan toimii, jatkuvana muodonmuutoksena sekä tekeillä olevien teosten sisällä että valmiiden teosten välillä – toimia kulttuurisena vastavoimana. Toivon, että minusta tulee osa historiallista ketjua ja että teokseni puhuttelisivat ihmisiä.

– Töitäni voi nähdä tänä kesänä Hyvinkään taidemuseon yhteisnäyttelyssä Taju.

Jaa tämä artikkeli: