— Tässä työssä oppii ihmisestä ja ajankulumisesta, sanoo vapaaehtoisena saattohoitajana toimiva Kirsti Martikainen.
Vierellä viime metreillä
Saattohoitaja voi pitää potilasta kädestä, juottaa, silittää, kammata, jutella ja kuunnella.
Kirsti Martikainen, 70, asettaa pöydälle vihreän rintaneulan. Sen hän kiinnittää puseroonsa vieraillessaan Katriinan sairaalan osastolla numero viisi. Se on osasto, jonka potilaat eivät enää parane eivätkä pääse kotiin. Rintaneulassa lukee valkoisin kirjaimin Vapaaehtoinen Kirsti.
Viimeisintä saatettavaansa Kirsti kävi tapaamassa vuorotellen kahden muun vapaaehtoisen kanssa. Saatettava oli Kirstin oman lapsen ikäinen.
— Hänen luona käydessäni aloin miettiä, kuinka eri lailla asiat voisivat olla omankin perheen kohdalla. Meistä jokaisella on vain tämä päivä. Eilinen meni jo. Huomista voi ja saa kyllä suunnitella, mutta kukaan ei tiedä, mitä se tuo tullessaan, Kirsti sanoo.
”Ei käännytetä eikä puhuta politiikkaa”
Tavatessaan potilaan Kirsti kysyy häneltä aina luvan vierailulle.
— Hei, tulin sinua tapaamaan. Jaksatko nyt? Kysyn myös jokaisen tapaamisen päätteeksi, saanko tulla uudestaan, Kirsti kertoo.
Saattohoitaja voi esimerkiksi pitää potilasta kädestä kiinni, juottaa, silittää, kammata, jutella ja kuunnella. Potilaan kanssa voi lähteä vaikka ostoskeskukseen, jos hän niin tahtoo ja hänen kuntonsa sen sallii. Tärkeintä on, että kaikki tekeminen tapahtuu saatettavan ehdoilla.
— Potilasta on kuunneltava. Missään nimessä hänen luokseen ei saa mennä käännyttämään tai politikoimaan. Toki niistäkin asioista voi puhua, jos aloite tulee häneltä.
— Parasta olisi, jos saatettavaan ehtisi tutustua silloin, kun hän vielä pystyy puhumaan. Silloin saattotyö on loppuvaiheessa helpompaa, Kirsti kertoo.
Viimeisimmän saatettavan kanssa Kirsti päätyi puhumaan tämän rakkaasta lemmikkieläimestä. Toisinaan potilaat saattavat kiukutella ja purkaa pettymystään saattohoitajalle.
— Kun kiukun on saanut purettua, nousee sen alta usein esiin kiitollisuus elämää kohtaan. Yritän löytää potilaan elämästä myönteisiä asioita. Ehkä hänellä on ollut sellainen elämä, jonka hän halusi, mieluinen työ tai harrastus.
”Voin antaa aikaani tarvitseville”
Vantaan saattohoidon vapaaehtoiset -yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Kirsti jäi kymmenen vuotta sitten eläkkeelle tutkimuslaborantin työstä. Vuonna 2006 hän osallistui Vantaan kaupungin ja sairaalasielunhoidon järjestämälle vapaaehtoisten saattohoitajien kurssille.
Kurssin aikana Kirsti sairastui itse vakavasti, mutta toipui.
— Oma sairastuminen vahvisti haluani toimia saattohoitajana, hän sanoo.
Kirsti arvelee, että hänen päätökseensä saattohoitajaksi ryhtymisestä ovat vaikuttaneet paitsi oman esikoislapsen menettäminen keskosena myös hänen äitinsä ammatti.
— Äitini työskenteli yöhoitajana kunnan sairasosastolla, josta kukaan ei palannut kotiin, hän kertoo.
”Tässä oppii elämästä ja ihmisestä”
Saattohoitajan yksi tehtävä voi olla se, että käymällä potilaan luona hän antaa sairaalassa paljon aikaa viettäville omaisille hengähdystaukoja, aikaa nukkua kunnolla tai hoitaa asioita. Toisinaan saattohoitaja voi olla ainoa henkilö, joka käy tapaamassa potilasta.
Kirsti on ilmoittanut Katriinan sairaalaan, että hänet voi tarvittaessa pyytää saattohoitajan tehtävään nopeallakin varoitusajalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hänen pitäisi olla aina käytettävissä.
— Tätä työtä ei voi tehdä liukuhihnalla. Kun potilas on saatettu, tarvitsen aikaa ennen kuin voin ottaa seuraavan saattotehtävän vastaan. On muistettava pitää itsestä huolta ja hakeutua välillä aivan toisiin ympyröihin.
Kirsti rentoutuu lukemisen ja käsitöiden parissa sekä käymällä kuntosalilla. Kerran kuussa Katriinan sairaalan vapaaehtoiset saattajat kokoontuvat keskustelemaan yhdessä sairaanhoitajan ja sairaalapastorin kanssa.
— Siellä voi puhua, jos jokin on jäänyt vaivaamaan mieltä. Jos vaikka miettii, miksi ei käynyt saatettavan luona useammin.
Kirstin mukaan saattohoitajana toimiminen kasvattaa ihmistä luopumiseen.
— Saattohoitotyössä oppii ihmisestä ja ajankulumisesta, ja siitä, ettei meistä koskaan tule valmiita, hän sanoo.
Uusien vapaaehtoisten saattohoitajien koulutus alkaa marraskuussa. Koulutus järjestetään keskiviikkoiltaisin 2.11.–7.12. klo 18–19.30 Katriinan sairaalassa. Koulutuksella haetaan vapaaehtoisia saattohoitajia ensisijaisesti Katriinan sairaalaan, mutta tarvittaessa he voivat sijoittua myös muihin laitoksiin.
Jaa tämä artikkeli: