– Uskonnollinen fanatismi on pelottava ilmiö. Ääri-ilmiöitä on helppo nähdä muissa uskonnoissa, mutta on niitä meilläkin, sanoo Johanna Korhonen.
Vihan viidakko
Toimittaja Johanna Korhonen on saanut satoja asiattomia yhteydenottoja. Nyt poliisi tutkii häntä koskevaa nettikirjoittelua.
Kirjekuoressa on Johanna Korhosen nimi, Vantaan Laurin postiosoite ja merkintä ”Henk. koht.” Korhonen repäisee kuoren auki ja silmäilee nopeasti kirjettä.
– Avaruuden henkivaltoja ja muuta sellaista. Tämä ei ole ollenkaan pahimmasta päästä, Korhonen sanoo.
Hän kaivaa puhelimen laukustaan ja näyttää tuoretta tekstiviestiä, jossa kerrotaan hänen olevan häpeäksi koko kansakunnalle ja täynnä Saatanan henkeä. Viesti päättyy kehotukseen tehdä parannus.
– Tällaiset ovat jo ikävämpiä. Mutta kaikkein ällöttävimpiä ovat seksuaalifantasiat.
Muutaman viime vuoden aikana Korhonen on saanut kolmisensataa häiritsevää ja loukkaavaa kirjettä, sähköpostia ja tekstiviestiä. Niiden syyksi näyttää riittävän se, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Erityisesti uskonnollisen vihapostin määrä kasvoi selvästi sen jälkeen, kun Korhonen valittiin Vantaan seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon ja kirkolliskokoukseen.
– Monien mielestä olen katumaton julkisyntinen, koska en halua mennä eheytymiskurssille, päästä homoseksuaalisuudestani ja erota perheestäni. Tästä on kuulemma tiedossa erityisen pahoja helvettirangaistuksia.
Kun samantyylinen kirjoittelu ryöpsähti verkossa, Korhosen mitta täyttyi. Hän teki poliisille tutkintapyynnön Seurakuntalainen.fi-sivustosta. Sivustolla julkaistiin maaliskuun alussa haastattelu, jossa Korhonen arvosteli kirkon johtamisjärjestelmää. Tutkintapyyntö koskee jutun yhteydessä julkaistuja lukijoiden kommentteja, joissa käsitellään Korhosen yksityiselämää ja uskonnollista vakaumusta.
Itä-Uudenmaan poliisi on aloittanut jutussa esitutkinnan. Mahdollisia rikoksia ovat kunnianloukkaus ja sivuston vastaavan päätoimittajan osalta päätoimittajarikkomus.
Sananvapauden rajat
Korhonen kertoo valinneensa Seurakuntalainen.fi:n tutkintapyynnön kohteeksi, koska sen aineisto on julkista ja helposti dokumentoitavissa.
– Toin tutkintapyyntöni julkisuuteen, jotta saisin kirjoittelun loppumaan. Kun itse kirjoitin palstalle ja pyysin kirjoittajia lopettamaan, sillä ei ollut vaikutusta. Jospa poliisin puuttuminen asiaan auttaisi.
Seurakuntalainen.fi:n ylläpito poisti keskustelusta muutamia kommentteja Korhosen pyydettyä sitä. Sivuston päätoimittaja Vuokko Vänskä ei kommentoi Korhosen tutkintapyyntöä, mutta kertoo, että keskusteluun osallistutaan omalla nimellä ja rekisteröityneenä. Moderointi tapahtuu jälkikäteen.
– Asiattomat ja lainvastaiset kommentit poistetaan mahdollisimman pian. Periaatteena on, että loukkaavia kommentteja ei suvaita, mutta sananvapaus taataan erilaisille mielipiteille. Erilaisista asioista pitää ehdottomasti saada keskustella, mutta asialliseen sävyyn. Kunnioitan lukijoitani, vaikka en kaikkia heidän sanavalintojaan hyväksykään, Vänskä linjaa.
Seurakuntalainen.fi:n taustalla on niin kutsutun viidennen herätysliikkeen lehtiä, helluntailainen Ristin Voitto ja Vapaakirkon Suomen Viikkolehti sekä Radio Dei. Jotkut ovat pitäneet Korhosen tekemää tutkintapyyntöä hyökkäyksenä herätysliikkeitä vastaan.
– Se on uskomaton syytös: kun teen tutkintapyynnön vihakirjoittelusta, väitetään, että minun käytökseni on epäkristillistä ja olen rakkaudeton. Tutkintapyyntö ei liity yhteenkään herätysliikkeeseen, vaan näihin henkilöihin, jotka kirjoittavat netissä, Korhonen sanoo.
– En ole savustamassa ketään ulos kirkosta. Pyydän vain kahta asiaa: lakien noudattamista ja asiallista käytöstä. Ei sen pitäisi olla kirkon jäsenille kohtuuttoman vaikeaa.
Erilaisuus pelottaa
Viestinnän tutkija, lehtori Salli Hakala Helsingin yliopistosta on tutkinut koulusurmia ja poliittista viestintää ja niihin liittyen myös vihapuhetta. Hänen mukaansa esimerkiksi poliitikkojen saamat vihapostit ja törkyviestit ovat lisääntyneet sähköpostin, internetin keskustelupalstojen ja sosiaalisen median myötä.
Hakalan mukaan vihapuheelle on tyypillistä vastustajan leimaaminen. Sillä luodaan uhkakuvia, vahvistetaan oman viiteryhmän kiinteyttä ja pyritään eliminoimaan vastustajan tarkoitusperät.
– Kyse on politiikasta, vaikka se tehtäisiin uskonnon tai jopa evankeliumin nimissä, Hakala toteaa.
– Moraalisesta näkökulmasta uskonnollinen vihapuhe on vastenmielinen ilmiö. Se on huonoa käytöstä ja kertoo sydämen sivistymättömyydestä. Eikö kunnon kristittyjen tule kilpailla toinen toistensa kunnioittamisessa eikä loukkaamisessa?
Vihapuheeseen liittyy Hakalan mukaan aina toisen loukkaaminen ja mitätöinti tai jopa olemassaolon uhkaaminen.
– Siksi kristillisen etiikan mukaan vihapuhe on viidennen käskyn rikkomista: toisen henkistä tappamista. Se voi olla myös väärän todistuksen levittämistä, eli kahdeksannen käskyn rikkomista, toisen maineen ja kunnian varastamista. Ei ole ihan sama, mitä sanoja käytetään ja miten kristillisissä verkkomedioissa toisista puhutaan, Hakala sanoo.
Hän arvioi, että verkkokeskustelut paljastavat helposti ihmisten pimeän puolen. Ihmiset provosoituvat ja liittyvät samanmielisten ryhmittymiin, joista saavat tukea omalle maailmankuvalleen. Vastuu on siis myös niillä, jotka mahdollistavat vihan syttymisen.
– Moniääninen keskustelu on vaikeaa. Usein julkisuuteen tullaan pitämään monologeja. Meitä pelottaa kohdata erilaisuutta, sillä silloin joudumme kohtaamaan omat pelkomme ja rajoittuneisuutemme ja näyttämään toisille heikkoutemme.
Piispa Askola: Vihapuhe on synti
Sähköpostikysely muutamalle kirkolliselle vaikuttajalle paljastaa, ettei Johanna Korhonen ole ainoa epämiellyttäviä viestejä saanut.
”Vihapuhe on synti: se erottaa meitä toisistamme ja tekee Jumalasta samanmielisten suojelijan. Mutta Jumala ei ole omistettavissa. Hän on kaikenlaisten kanssa ja keskellä. Kyllähän vihapuhe kuormittaa myös minun sähköpostiani. Vihapuheen tunnistaminen on vaikeaa: miten erottaa toisistaan kiukkuinen mielipide, vakaumuksen ääni ja viesti, joka tuomitsee kaikkea olemistani. Toivon lisää erimielisyyden etiikkaa – kirkkoon mahtuu monta mielipidettä. Vihavastaukseen tarjoaisin ystäväkysymyksen: kerro lisää! Vihapuhe ei poistu kieltämällä, vaan kysymällä.”
Helsingin piispa Irja Askola
”Kyllä sellaisia viestejä tulee aika paljonkin, joissa puututaan sekä vakaumukseen että yksityiselämään. Mutta ajattelen, että se on osa julkista tehtävää ja toisaalta myös kansalaisten sananvapautta. Luulen, että jokainen julkisuuden henkilö joutuu sellaisen kohteeksi. Nimittäisin itse vihaviestinnäksi sellaisia viestejä, joissa selkeästi uhkaillaan jollakin laittomalla teolla, vaikkapa pahoinpitelyllä tai kuolemalla. Toki näistä asioista on hyvä keskustella, sillä olisi hienoa, jos ihmiset oppisivat kohteliaat käyttäytymissäännöt myös sähköisessä mediassa.”
Sisäministeri Päivi Räsänen
”Vuosien mittaan olen saanut jos jonkinlaista törkypostia. Joskus jonkun vähän terävämmän kannanoton jälkeen sitä on tullut oikein ryöppynä. Kuolemaani on toivottu ja häirikkösoittoja on tullut. Lieviä uhkauksiakin on esitetty, ei sentään tappouhkauksia. Uskon mittaa ja laatua on epäilty kovastikin ja aika raskain sanakääntein: ohjaan ihmisiä suoraan helvettiin, kirjoitukseni ovat suoraan perkeleestä. Kyllä se aika pitkälti semmoiselta Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevalta porukalta tulee. Toinen ryhmä, jolta tulee aika paljon alatyylistä juttua, ovat ne, jotka suhtautuvat monikulttuurisuuteen ja esimerkiksi islamiin jyrkän kielteisesti.”
Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola
Jaa tämä artikkeli: