Vihreys virkistää stressaantuneen
Tapaamisessa Tuomo Salovuoren kanssa tuli selväksi, että lihasjännitys helpottuu vihreässä ympäristössä.
Istumme puistopuutarhuri Tuomo Salovuoren kanssa lämpimän kosteassa Kasvitieteellisessä puutarhassa. Aluksi hiki puskee otsalle ja olo on nihkeä, mutta olemme asiaan kuuluvassa ympäristössä. Salovuoren mielestä vihreyden keskellä ihminen elpyy.
— Me hoidamme puutarhaa, mutta itse asiassa se hoitaa meitä. Viherympäristö vaikuttaa ihmiseen niin, että stressitaso ja verenpaine laskevat ja lihasjännitys helpottaa. Voimat palautuvat.
Aiheesta on tehty useita tutkimuksia eri puolilla maapalloa. Tutkimustulosten vahvistajiksi sopisivat hyvin "aina iloiset" etelämaalaiset. Mikäs on hymyillessä, kun luonnon vehreys on ympärillä koko ajan. Kylmän maan kansalaisilta saattaa hymy hyytyä.
— Talvinen luonto elvyttää ihmistä yhtä lailla. Välillä luontokin lepää. Vihreyden kanssa voi olla jollakin tapaa kosketuksissa, vaikka luonto ei olisikaan kukkeimmillaan. Puutarhaan liittyviä töitä voi tehdä vuodenajan mukaan.
Teknologia ei pyöritä maailmaa
Puutarha hoitaa meitä eri tavoilla. Jollekulle se antaa parastaan silloin, kun saa itse upottaa kätensä multaan. Työskennellessään puutarhassa ihminen saa samalla hyötyliikuntaa ja keho pysyy kunnossa. Toisille taas puutarha on levon ja hiljaisuuden keidas, jossa saa ja haluaa vain olla. Fysiologisesti ajatellen ilman kasveja emme voisi elää.
— Kasvit puhdistavat ilmaa. Elämä perustuu siihen. Usein unohdamme, että se ei olekaan teknologia, joka pyörittää tätä maailmaa, Tuomo Salovuori toteaa.
Silti kaikki eivät rakasta puutarhanhoitoa, eivätkä kaikkien sormet syyhyä, kun kevät koittaa.
— Olen tavannut ihmisiä, joille puutarhanhoito on vastenmielistä. Jollain saattaa olla huonoja kokemuksia lapsuuden sokerijuurikaspellolta, ja hän on silloin päättänyt, että ei ikinä enää mitään kasveja. Mikäs siinä. Kaikessa täytyy olla vapaus. Joku innostuu puutarhanhoidosta, joku kuvataiteista, lukemisesta tai musiikista. Me olemme erilaisia.
— Puutarhan voi tehdä myös helppohoitoiseksi, jos ei jaksa tai halua tehdä siellä paljon töitä. Useimmat niistäkin, jotka eivät mielellään tee puutarhatöitä, nauttivat kuitenkin valmiista vihreydestä. Puutarhan pitää olla yhteensopiva perheen tarpeiden kanssa.
Perimää vai sattuman sanelemaa?
Tuomo Salovuori on kaupunkilaispoika, joka innostui luonnosta. Hän opiskeli ensin puutarhuriksi ja erikoistui myöhemmin puistopuutarhuriksi. Salovuori ei kuitenkaan tee päätyökseen puutarhurin töitä. Hän käyttää ammattitaitoaan ja kokemuksiaan nykyisessä työssään työnohjaajana sekä työhyvinvoinnin- ja hoitoympäristöjen kehittämisprojekteissa.
— Luonto on kiinnostanut minua pienestä pitäen. Haluaisin uskoa, että jokaisella meistä on tässä elämässä oma ainutlaatuisuus, joka pitää löytää ja kasvaa sitä kohti. Minulla se liittyy puutarhoihin ja luontoon yleensä. Ainutlaatuisuus ei ole vain itseä varten, vaan myös siksi, että voi palvella muita.
Jotkut sanovat, että luonnon elvyttävä vaikutus perustuu perimään. Toiset ovat sitä mieltä, että luonnosta kiinnostuvat vain ne, joilla on lapsuudessa ollut tilaisuus solmia suhde luontoon.
Kummalle puolelle kallistua? Tuomo Salovuori miettii.
— Minulla on neljä poikaa ja he ovat kyllä jokainen valinneet ihan omat tiensä. Olen yrittänyt siirtää luontoharrastuksiani heille, mutta pitää vain hyväksyä, että jokaisella meistä on elämässä "se oma juttu".
Astu toiseen maailmaan
Tutustuttuaan hiljaisuuden liikkeeseen Tuomo Salovuorelle syntyi idea retriittien ja puutarhojen yhdistämisestä. Hän löysi Quiet Garden -järjestön ja kohta Lohjalle alettiin rakentaa Pohjoismaiden ensimmäistä retriittipuutarhaa. Salovuori suunnitteli puutarhan ja se tehtiin talkootyönä. Retriittipuutarhan tarkoituksena on antaa kävijöille paikka hiljentymiseen ja hyviin kohtaamisiin.
Hyvinvoinnin puutarhoja löytää omasta lähiympäristöstä. Välttämättä ei tarvita suurta palstaa, vaan pienikin nurkkaus kasveja parvekkeella voi riittää viherhoidon ja elvytyksen lähteeksi.
Salovuori puhuu monista elvyttävistä puutarhoista. Puheessa vilisevät terapeuttiset puutarhat, japanilaiset puutarhat, luostarien puutarhat ja hautausmaat. Hän mainitsee myös aistipuutarhat ja luontopuutarhat.
— Elvyttävän ympäristön tarkoitus on, että voi astua toiseen maailmaan. Hautausmaat ovat tästä hyvä esimerkki. Hautausmaalla voi liittyä osaksi ajankulkua. Siellä on lupa olla rauhassa. Myös työntekijät tietävät sen, eikä siellä tarvitse harjoittaa mitään small talkia. Elämä saa perspektiiviä, kun sulkee hautausmaan portin takanaan — elän vielä, antaa mennä!
— Usein hautausmaihin liitetään synkkiä mielikuvia, mutta nehän ovat kauneutta täynnä. Ne ovat erityisen hyvin hoidettuja ja kaikki symboliikka siellä kertoo toivosta.
Hautausmailla on myös sallittua ja hyväksyttyä surra. Useimmilla meistä on jotain surtavaa.
— Hautausmaat ovat kertakäyttökulttuurin vastakulttuuria. Ne ansaitsisivat suuremman arvon ja käytön hiljaisuuden puutarhoina.
Eläinreservaatti kaupunkiin
Puutarhaan kuuluvat myös eläimet. Perhoset, siilit, lepakot, sisiliskot ja sammakot pitävät nekin vihreästä. Tuomo Salovuori silminnähden innostuu eläinreservaatista kaupungissa.
— Perhosia voi houkutella pihaan istuttamalla sinne niille sopivia ravintokasveja. Siileille voi valmistella pesäpaikkoja. On tosi mielenkiintoista seurata, varsinkin lasten kanssa, miten pesän rakentaminen edistyy.
Kun mies on puutarhuri ja lisäksi puistopuutarhuri, yksioikoisena oletuksena on, että hänellä täytyy olla valtava ja kaunis piha ja siellä jos jonkinmoista kukkaa, puuta ja pensasta.
— Asumme pienkerrostalossa. Olen miettinyt, että jos minulla olisi oma iso puutarha, olisin käyttänyt kaiken energiani sen hoitamiseen ja silloin minulta olisi moni muu asia jäänyt tekemättä, sanoo puutarhojen mies.
Hyvää oloa puutarhasta
Jos ei ole kovin kokenut puutarhassa työskentelijä, vihersuunnittelua kannattaa miettiä ammattilaisen kanssa.
Tuomo Salovuoren kirjasta Vihreyden keskellä. Levon ja virkistyksen puutarhat (Kirjapaja 2009) saa vinkkejä siihen, miten lisätä hyvän olon aineksia omassa puutarhassa, parvekkeella tai terassilla. Kirjasta saa myös vinkkejä kaikille avoimien viher-alueiden suomasta levosta ja virkistyksestä.
Mikä on mieluisin puistosi tai viheralueesi Vantaalla?
Jaa tämä artikkeli: