Viides tietäjä
En nyt vaivaa sinua legendalla neljännestä tietäjästä. Muistatko hänet, joka heti itäiseltä maalta lähdettyään tuhlasi Jeesus-vauvalle tarkoitetun lahjan auttaakseen hädänalaisia? Lopulta hän suostui jopa kaleeriorjaksi vapauttaakseen köyhän lesken ainoan pojan. Kun hän sitten kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin vapautui, sattui hän Jerusalemiin pääsiäisjuhlan aikaan ja ajautui väkijoukon mukana teloituspaikalle, jossa oli kolme miestä ristillä.
Niin kuin arvata saattaa, hän tunnisti Jeesuksen heti ja pahoitteli, ettei hänellä ollut lahjastaan enää killinkiäkään jäljellä. Jeesuksen vastauskin on päivänselvä. Juuri neljännen tietäjän lahja oli hänen mielestään kaikista arvokkain.
Mutta neljännen tietäjän sijaan haluaisin tänään kertoa viidennestä tietäjästä, siitä, joka katseli kaikkea sivusta, ikävöi aina muualle kuin missä oli ja syytteli epäonnestaan muita.
Viides tietäjä pääsi liikkeelle kavereitaan myöhemmin, koska arvosti omaa tahtiaan. Ryhmämatka ei tälle ikuiselle itsensä etsijälle sopinut. Perille pääseminen oli hänestä niin tarpeetonta, että häneltä jäivät näkemättä Herodeksen palatsin loisto ja seimen lapsen hiljainen uni. Jerusalemilaiselle teloituspaikalle hän osui vasta, kun mäki oli jo tyhjä ja ylösnousseen todistajat toisaalla.
Tapasin tämän viidennen tietäjän loppiaisen jälkeen. Siinä hän minun nahoissani ihmetteli, miksi on niin ulkopuolinen olo.
Jaa tämä artikkeli: