Taivaan tähden: Viimeinen inhimillinen vapaus

Taivaan tähden: Viimeinen inhimillinen vapaus

Oman suhtautumisensa asioihin voi valita.

Viime viikkoina olen ollut tekemisissä vankiloiden ja vapautuneiden vankien kanssa.

Helsingissä järjestettiin kansainvälinen seminaari, jossa pohdittiin kysymystä vankien vapaudesta uudenlaisesta näkökulmasta. Vankila rajaa ihmisten vapautta fyysisesti. Mutta ovatko he vapaita, kun pääsevät tuomionsa jälkeen vapauteen?

Seminaarin kantava ajatus ei liittynyt vain vankeihin. Se laajeni kysymykseen, onko kukaan meistä vapaa, sillä me kaikki elämme itse tekemissämme vankiloissa.

Vapauttamme rajoittavat olosuhteemme ja kykymme nähdä itsemme realistisesti. Riippuvaisuutemme. Vaistonvarainen tapamme toistaa samoja virheitä yhä uudelleen. Katkeruutemme. Loukkaantuneisuutemme. Iso egomme.

Näistä tulee helposti vankila. Varsinkin olosuhteista, takaiskuista ja vastoinkäymisistä.

Viktor Frankl, itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka menetti nuoruutensa Saksan keskitysleireille kuvaa todellista vapautta seuraavasti: "Me jotka elimme keskitysleireissä, voimme muistaa ihmisiä, jotka kulkivat parakeissa lohduttaen muita antaen pois viimeisen leipäpalansa. Heitä oli ehkä vähän, mutta he antavat riittävän todisteen siitä, että ihmiseltä ei voi ottaa viimeistä inhimillistä vapautta – vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä."

Sitaatti on haastava. "Heitä oli ehkä vähän", hän toteaa. Vapaus valita oma tiensä olosuhteista huolimatta on valtava haaste. Herra armahda.

Kirkon kalenterissa sunnuntain 8.10. aihe on: Kristityn vapaus.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi