Viimeinen M-juna saa komean saattoväen
Ulla Teräs ystävineen teki viimeiselle M-junalle Facebook-tapahtuman, jonka suosio ylitti odotukset. Helsingin kaupunginmuseossa työskentelevä Teräs ihmettelee, miten arkiset asiat muuttuvat erityisiksi.
Kun Ulla Teräs teki ystäviensä kanssa Facebookiin Viimeinen M-juna -tapahtuman, hän ajatteli sen kiinnostavan ehkä pariakymmentä ihmistä. Teräksen yllätykseksi tapahtumasta tuli hetkessä megasuosittu. Tähän mennessä ilmoittautuneita on kolmisen tuhatta. Tapahtuman ensimmäinen ideanikkari oli myyrmäkeläinen Ville Ylikahri.
– Me uskoimme, että tämä kiinnostaisi meidän lisäksemme muutamia keski-ikäistyviä vantaalaisia. Yllättäen tämä olikin monen tuhannen mielestä hyvä ajatus, Teräs kertoo huvittuneena.
M-juna on kulkenut Helsingin rautatieaseman ja Vantaankosken väliä 40 vuotta. Keskiviikkona 1.7. avattavan uuden Kehäradan myötä juna jatkaa Vantaankoskelta lentokentälle ja sieltä Tikkurilan kautta takaisin Helsinkiin. Samalla M-juna korvataan I- ja P-junilla, ja nyt tuhannet ihmiset ovat ilmoittautuneet saattamaan M-junaa autuaammille ratapihoille. Miksi lähijuna herättää niin suuria tunteita?
– Osa on varmaankin vain kiinnostunut liikennevälineistä, mutta useimmille kyseessä on nostalgiatrippi, Ulla Teräs toteaa.
Myös Teräksellä itsellään M-junaan liittyy paljon muistoja. Hän kasvoi Kaivokselassa, mutta muutti nuorena ensin Kannelmäkeen ja sittemmin Myyrmäkeen. M-juna tuli tutuksi, kun Myyrmäestä piti päästä Helsinkiin opiskelemaan ja bilettämään. Teräs toteaa M-junan olevan monille radanvarren ihmisille samanlainen symboli kuin metro itähelsinkiläisille.
– Mieleeni on syöpynyt varmaan loppuiäksi, että viimeinen M-juna lähti viikonloppuöinä kello 02.50, Teräs nauraa.
Useimmille kyseessä on nostalgiatrippi.
Hänelle muistot M-junasta liittyvät itsenäistymiseen ja aikuistumiseen. Ulla Teräs ja M-juna ovat myös samaa vuosikertaa – Teräs tosin neljä kuukautta vanhempi.
Monet osallistujat ovat jakaneet muistojaan tapahtuman Facebook-sivulla. Joku muistaa, kun lapsia ohjeistettiin koulussa, miten juuri valmistuneella Martinlaakson asemalla piti käyttäytyä. Toinen esittelee käteensä tatuoitua M-junaa.
Ulla Teräksen mielestä ei ole ensisijaista, kuinka moni ilmoittautuneista lopulta tulee paikalle.
– Tapahtuman sivuilla esitellyt kuvat ja muistot ovat arvo sinänsä. Muistot myös paranevat jaettaessa.
Vaikka tapahtuma järjestettiinkin hupimielessä, Teräs on asiasta kiinnostunut myös ammattinsa puolesta. Hän työskentelee Helsingin kaupunginmuseossa ja johtaa kaupunginmuseo 2016 -hanketta. M-junatapahtumaa niin ikään järjestävä Anna Kangas työskentelee Vantaan kaupunginmuseossa. Kumpikin museo on ottanut tapahtumasta kopin. Sivuilla kerrottuja muistoja ja M-junan historiaa dokumentoidaan.
– On jännä, miten arkiset asiat muuttuvat erityisiksi. Museoammattilaiselle se on tuttu ilmiö, Ulla Teräs pohtii.
Mutta vielä takaisin viimeiseen M-junaan: miten yksi junavuoro pystyy kuljettamaan tuhansia nostalgiatrippaajia?
– En osaa arvioida kuinka moni lopulta tulee paikalle, kyseessä on kuitenkin tavallinen arki-ilta. Mutta jos kolmasosakin ilmoittautuneista tulee, niin tiukkaa tekee.
Viimeinen M-juna lähtee Helsingin rautatieasemalta tiistaina 30.6. kello 23.30. HSL on varautunut kolmella 500-paikkaisella junalla.
P.S.
Asun nykyään Hermannissa ja tunnustan rakastuneeni Helsinkiin. M-juna on vaihtunut ratikoihin.
Nautin päivittäin turhan monta kupillista kahvia. Toisaalta juuri nyt ihan parasta on tori- tai puistokahvittelu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Teettekö muuta kuin heitätte liputtomia pois junasta?” – nuorisokonnari Marjo Kujala kohtaa nuoria junissa ja asemilla
Hyvä elämäKonduktööri Marjo Kujala on saanut Nuorisokonnari-hankkeen myötä uutta rohkeutta lähestyä junalla matkustavia nuoria.