Viimeiset ensimmäisinä
Ensi sunnuntai on Pyhän Kolminaisuuden päivä. Sen aihe on Salattu Jumala. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 95:1–2, 6–7, 4. Moos. 6:22–27 tai Jes. 66:1–2, Ef. 1:3–14 ja Matt. 28:16–20.
Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.
Jes. 66:2
Kuinka pitävätkään eniten ääntä ne, jotka ovat röyhkeimpiä, kaikkitietäviä ja varmoja itsestään ja elämäntavastaan! Kuitenkin Raamattu toistuvasti kutsuu nöyryyteen Jumalan ja lähimmäisen edessä. Kun pappi saarnaa syntiä synniksi, hän joutuu väistämättä fariseuksen osaan, lainopettajaksi, jonka on tunnettava kirjoitukset ja niiden tulkinnat. Hiljaisuudessa hän saattaa kääntyä kohti Jumalaa, kumartaa päänsä, lyödä rintaansa ja sanoa: ”Herra, armahda.”
Julkinen keskustelu saa aina uudelleen kovaääniset ja hengellisesti rikkaat jakelemaan auliisti näkemyksiään niin oikeista elämäntavoista kuin Raamatun oikeista tulkinnoista. Miksi papin koulutukselle ja ammattitaidolle ei enää anneta arvoa? Alammeko neuvoa lääkäriä lääkityksessä, kirurgia veitsenkäytössä, lentäjää lentokoneen ohjaamisessa? Tiedämmekö, miten rakennetaan satelliitti tai toimiva valtiontalous?
Kaikki tuntuvat osaavan kaiken ja mielipiteet asiaan kuin asiaan saa laukoa vielä loukkauksilla ja herjauksilla höystettynä. Onko röyhkeydellä mitään rajaa?
Kuitenkin Jumala itse vaikenee ja kuuntelee hiljaisen, nöyrän rukouksen, vastaa siihen ja antaa sydämelle rauhaa, suojelee, opastaa ja lohduttaa.
Jumalan salatussa maailmassa kaikki tunnettu kääntyy päälaelleen: ensimmäiset tulevat viimeisinä, viimeiset ensimmäisinä. Kuka meistä kulkeekin nyt viimeisenä ja hiljaisena, katsoo Luojaansa arasti, kunnioituksella.
Jaa tämä artikkeli: