Virret lohduttivat vaikeissa oloissa.
Virsien värit
Jos luulit, että virret ovat harrasta runoutta, jossa liikuskellaan hengellisessä todellisuudessa, olet ainakin osittain väärässä. Virret nimittäin heijastelevat aina myös omaa aikaansa ja sen ilmapiiriä.
Esimerkiksi käy vaikka sisällissota ja kansakunnan jakaantuminen punaisiin ja valkoisiin. Vantaalainen virsirunoilija Pekka Kivekäs mainitsee kaksi virttä, joissa rintamalinjat näkyvät. Herännäispappi Väinö Malmivaaran virsi Vielä, Herra, kutsut meitä heijastelee Lapuan liikkeen arvomaailmaa. Sen keskeinen viesti oli pelko kommunismin leviämisestä. Virsi on myös nykyisessä virsikirjassa, mutta alkuperäisiä rivejä, joissa puhuttiin kommunismista jumalanpilkkana, on turha etsiä.
— Ettei pilkka käärmeen lailla koko kansaa myrkytä, Kivekäs siteeraa ulkomuistista.
Hän huomauttaa, että 1850-luvulta alkaen Suomen papistolla oli tapana nimetä uudet aatevirtaukset jumalanpilkaksi. Ensimmäisenä tuon leiman sai liberalismi.
Elias Lönnrotin suomentamalla vuoden 1886 virsikirjan virrellä Valittaa täytyy totta on puolestaan erityinen asema punaisten perimätiedossa. Se on eräänlainen kummitusvirsi. Vielä 1990-luvullakin on kerrottu tarinoita, joissa kyseinen virsi kuuluu punaisten haudoilla tai teloituspaikoilla. Psalmiin 58 pohjautuvassa virressä sanotaan muun muassa näin: ”Mykäkskö tuli kerran jo kaikki maailma, kun oikeutta Herran ei kenkään julista? Kas, lähimäistään syövät nuo jumalattomat, viekkaudella vievät sen elot ainoat.”
— Kertomalla virsitarinaa sodan hävinneet ilmaisivat tuntojaan ja myös kritisoivat kirkkoa. He ikään kuin sanovat, että heidän puolellaan on Jumala, joka vaatii oikeudenmukaisuutta, Kivekäs arvioi.
Pekka Kivekäs luennoi aiheesta Virsi yhteiskunnan peilinä to 6.10. klo 18 Vantaan opistotalolla, Lummetie 5
Jaa tämä artikkeli: