Jaakko Yli-Juonikas on kirjoittanut juonikkaan romaanin.
Voiko toisen viesteihin luottaa?
Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina. Otava 2014.
Vanhan merimiehen tarina kertoo vaikeavammaisen Annikan perheen arjesta. Annika kommunikoi tahdottomin älähdyksin tai kirjoittamalla tuetusti tietokoneella. Toinen ihminen tulkitsee hänen kätensä liikkeet kirjaimiksi ja sanoiksi.
Annikan isä tekee töitä kotona ja äiti on omaishoitaja. Äärimmäisen uuvuttavassa tilanteessa vuorottelevat väsymys ja jaksaminen. Toivoa luo runokirja, jonka 16-vuotias Annika on kirjoittanut äitinsä avustuksella. Kustantaja harkitsee sen julkaisemista.
Mutta kuka runot on oikeastaan kirjoittanut? Annikahan ei pysty ilmaisemaan itseään kuin kirjain kerrallaan äidin tai isän ohjaamana.
Perheen sisäiset suhteet paljastuvat vähä vähältä viritelmiksi, joissa mihinkään ei voi lopulta luottaa. Mihin uskoa tarinassa, jonka keskeisin henkilö ei kykene puhumaan, mutta on silti kuvattu mieleltään hyvin teräväksi? Lukija osallistuu peliin, jossa asetelmia keikautetaan moneen otteeseen.
Annika haluaa kirjoittaa olemassaolon mitättömyydestä ja toteaa, että ”muistiin merkittynä tyhjänpäiväisinkin havainto tai ajatus muuttuu arvokkaaksi”.
Kirja on häkellyttävä ja ovela lukukokemus.
Jaa tämä artikkeli: