Vuosi ilman Jumalaa
Iltapäivälehdet kirkuvat näin vuoden alussa elämänmuutokseen liittyviä otsikoita. Kalliisti hankitut vatsamakkarat pitäisi häivyttää ja kaljapullon korkki olisi pidettävä kiinni koko tammikuun ajan.
Joskus pohdin, miksi kaikki tuntuu ennalta arvattavalta? Eikö elämänmuutos voisi liittyä johonkin muuhunkin kuin suun ja vatsan toimintaan?
Kalifornialainen pappi tekee poikkeuksen. Hän on luvannut elää vuoden 2014 ateistina. Hän pidättäytyy rukoilemasta ja lukemasta Raamattua. Myös Jumalaan liittyvät ajatukset hän kuolettaa välittömästi.
Yllättävä uudenvuoden lupaus ei ole sujunut edes tämän muutaman viikon aikana ongelmitta. Pappi on jo menettänyt työpaikan. Myös ystävyyssuhteet ovat olleet koetuksella. Verenpainekin on ollut koholla.
Uskaltaisikohan sitä itse kokeilla jumalavapaata vuotta? Mitä siitä seuraisi?
Hankalinta minulle olisi kieltäytyä iltarukouksesta lasten kanssa. Näen jo nyt sen anelevan katseen, jonka edessä on hankala pysyä lujana. Vaikeata olisi myös läheisten sairauden tai kuoleman yhteydessä keskittyä vain tämänpuoleisen maailman elämään.
Musiikin kuuntelusta katoaisi hohto. Miten Mozartin Requiemin tai Stingin musiikin sointuharmonian keskellä voi uskoa kaiken syntyneen vain ihmiskynästä?
Me tarvitsemme happea, jotta keuhkomme toimivat. Mutta vielä enemmän tarvitsemme Henkeä, joka tekee kaiken eläväksi. Happea tarvitsemme aina vain lisää, jotta koneemme pysyy käynnissä. Kun meissä on Henki, emme koskaan pelkää kuolemaa.
Jaa tämä artikkeli: