Tällä hetkellä Juha ja Henna Sevannon elämän täyttää kolme lasta.
Yhä samalla aaltopituudella
Sevannon perheessä äidin ja isän kahdenkeskistä aikaa on iltapala television ääressä.
Kolmekymppisillä Henna ja Juha Sevannolla on kolme lasta. Perheen arjen vauhdista pitävät huolen seitsemänvuotias Vilma, viisivuotias Sonja ja melkein kaksivuotias Silja.
Viisitoista vuotta yhdessä olleen parin mielestä parisuhteessa hienointa on se, että yhteys kumppaniin on säilynyt myös pikkulapsiperheen arjen keskellä.
— On hienoa huomata, että olemme yhä samalla aaltopituudella. Sitä ilahtuu havaitessaan, että toinen on edelleen se sama tyyppi, johon aikoinaan ihastui, vaikka arjessa parisuhde meinaa välillä hautautua jonnekin taustalle, Henna kertoo.
Välillä menee suorittamiseksi
Sevannon perheessä noudatetaan säännöllistä perherytmiä, mikä Hennan mukaan helpottaa arjen sujumista. Siljan päiväuniaikaan kotona rauhoitutaan niin, että äitikin voi oikaista hetkeksi sohvalle.
Kotiäidin arki voi silti toisinaan olla aikamoista hulinaa. Esimerkiksi silloin kun Henna samaan aikaan laittoi ruokaa, ripusti pyykkiä, juoksi parvekkeella katsomassa, onko Sonja vielä pihalla leikkimässä, ja yritti tavoittaa kännykällä Vilmaa.
Atk-järjestelmien parissa työskentelevä Juha ei aina ehdi töistä yhteiseen päivällispöytään, ja kotiin tultuaan hän saattaa olla poissaoleva.
— Etenkin, jos töissä on ollut kiirettä, olen vielä kotonakin helposti omissa ajatuksissani, Juha sanoo.
— Minä puolestani odotan, että ovesta astuu isä, joka on täysillä kiinnostunut lasten asioista. Esimerkiksi siitä, miten Vilman koulupäivä on sujunut. Jos Juha ei sitten olekaan sataprosenttisesti läsnä, ärsyynnyn, Henna sanoo.
Juha on huomannut, että arjen pyörittäminen menee toisinaan suorittamiseksi.
— Välillä voisi varmaan hellittää, mutta toisaalta on paljon asioita, jotka on vain pakko hoitaa, hän toteaa.
— Joskus voisimme tietysti miettiä, tarvitseeko kodin olla niin siisti ja onko sillä nyt niin väliä, mitä lapsille on puettu päälle, Henna sanoo.
Kotitöistä Sevannoilla ei riidellä. Henna laittaa ruokaa arkisin, Juha viikonloppuisin. Henna hoitaa suurimman osan siivouksesta, mutta Juha pesee vessan. Pyykkiä ripustaa ja tiskikonetta tyhjentää se, kumpi ehtii. Kaupasta isommat ostokset käy yleensä hakemassa Juha.
— Juha jaksaa paremmin kantaa kauppakasseja ja hänellä menee kaupassa vähemmän rahaa, Henna toteaa.
— Jos täytyy ostaa jotain erikoista, kuten talvikenkiä tai synttärilahjoja, saatamme mennä koko perhe ostoksille kauppakeskukseen ja käydä pitsalla. Se on sellaista arjen luksusta, Henna kertoo.
Äidin ja isän omat harrastukset
Juha ja Henna ovat päätyneet siihen, että toistaiseksi kullakin lapsella on korkeintaan yksi harrastus.
— Se riittää tämän ikäisille lapsille. Haluamme rauhoittaa arki-iltoja perheen yhteiselle olemiselle, Henna linjaa.
Hän käy itse pari kertaa viikossa jumpassa, mutta arvelee luopuvansa harrastuksesta palatessaan ensi syksynä takaisin luokanopettajan työhön.
Talvisin Juha harrastaa hiihtoa. Hän lähtee yleensä hiihtolenkille sunnuntai-iltaisin lasten nukkumaanmenon aikaan. Talven tuloon asti hänen urheiluharrastuksensa on liitetty töihin menoon. Juha kulkee työpaikalleen joko skikeillä eli eräänlaisilla minikokoisilla rullasuksilla tai polkupyörällä.
Juha kannustaa usein Hennaa ottamaan omaa aikaa, mutta itselleen hänen on sitä vaikea pyytää.
— Luulen, että jos Hennakin kävisi töissä, minun olisi helpompi ottaa useammin omaa aikaa, Juha pohtii.
Henna ja Juha ovat sitä mieltä, että rahat ovat perheessä yhteisiä ja laskut maksaa se, kumman tilillä on rahaa. Huolimatta siitä, onko toinen kotona hoitamassa lapsia vai palkkatyössä.
Vuosi sitten pariskunnalla oli erimielisyyttä Juhan työmatkoista. Hennaa hermostutti, kun tieto Juhan Ruotsiin lähdöstä saattoi tulla vasta edellisenä päivänä.
— Silloin oli koviakin riitoja. Nyt pystyn ennakoimaan työmatkat paremmin, Juha sanoo.
— Joskus kun Henna haluaa ostaa jotain isompaa, saatan leikkimielisesti kysyä, kuinka monta Ruotsin-päivärahaa se maksaa, Juha kertoo.
Kunpa aika pysähtyisi
Heinäkuussa Sevannon perhe oli lomareissulla Gotlannissa. Siellä Juha ja Henna saivat tehdä kahdestaan päiväretken Visbyhyn Juhan äidin hoitaessa lapsia.
Arjessa yhteistä aikaa otetaan joka ilta.
— Jo ennen lasten syntymää meillä oli tapana istua iltaisin sohvalla ja katsoa televisiota. Digiboksille tallentuu kotimaisia ja pohjoismaisia tv-sarjoja, Juha kertoo.
— Joskus kun yhteinen iltapalahetki television ääressä jää väliin, sitä oikein ikävöi, Henna toteaa.
Entä millaisia suunnitelmia pariskunnalla on sitten, kun tyttökolmikko varttuu ja vanhemmille jää enemmän omaa aikaa?
— Haluaisin hiihtää useammin. Kaipaan pitkiä talvisia hiihtolenkkejä, Juha sanoo.
— Minulla taas on jonoksi asti neule- ja virkkaustöitä, joita haluaisin toteuttaa, Henna suunnittelee.
Juhan mielestä elämä on kuitenkin tällaisenaankin mukavaa.
— Vasta nyt, kun meidän nuorimmaisemme Silja nukkuu yöt jo paremmin, olen huomannut että vauvavaihe olikin aika rankkaa aikaa. Vaikkei Silja ollut mikään vaikea vauva, hän sanoo.
Henna hoiti Vilmaa ja Sonjaa neljä vuotta kotona. Silloin viimeisin vuosi kotona lasten kanssa tuntui turhauttavalta, ja Henna odotti kovasti töihin paluuta. Hän ehtikin olla vuoden töissä ennen kuopuksen syntymää.
— Tiesin jo silloin, että lasten kasvaessa elämä muuttuu koko ajan helpommaksi, mutta enää en odota lasten kasvamista niin paljon, Henna sanoo.
Päinvastoin. Hän kokee usein, että haluaisi pysäyttää ajan kulumisen.
— Tulee sellainen tunne, että kunpa lapset pysyisivät tämän ikäisinä vielä pitkään. Perheessä ei enää ole pikkuvauvaa, voin olla lasten kanssa kotona eikä tarvitse stressata työasioita. Elämässä on nyt kiva vaihe.
- Valoa vanhemmuuteen -ryhmä alkaa tiistaina 4.10. klo 18–19.30 perheasiain neuvottelukeskuksessa Tikkurilassa. Ryhmä on tarkoitettu 4–10-vuotiaiden lasten vanhemmille. Ohjaajina toimivat perheneuvojat Hellevi Hilska-Salonen ja Leena Jokinen. Ilmoittautumiset 26.9. mennessä Asta Lustigille p.09 830 6330, Leena Jokiselle p. 050 347 2917 tai Hellevi Hilska-Saloselle p. 050 347 6846.
Perheneuvoja Hellevi Hilska-Salonen kannustaa perheitä löytämään oma tapansa elää. Yhteyden säilyminen puolisoon kantaa parisuhdetta eteenpäin. Välittämisen osoittaminen ja puolison huomioiminen kertoo, että toinen on tärkeä ja merkityksellinen. Työpäivän jälkeen voi tarvita palautumisaikaa ennen kuin pystyy keskittymään kotiasioihin. Silloin kannattaa levätä muutama minuutti, lukea vaikka päivän lehti. Lapselle se voi olla hyvä tilanne harjoitella odottamista. Lapsilla on kerrottavaa vanhemmilleen, ja sille pitää löytyä aikaa, mutta aina kaiken ei tarvitse tapahtua heti, kun lapsi haluaa. Lapsiperheissä joudutaan miettimään, mihin aika käytetään. Kaikkea ei ehdi. Ruokaa on pakko tehdä ja pyykkiä pestä, mutta tarvitseeko pöytätasojen kiiltää? Lasten tarpeista en tinkisi, suursiivouksesta kyllä. Jokaisessa perheessä ja parisuhteessa on tärkeä löytää oma tapansa elää. Se, mikä toimii naapureilla, ei välttämättä sovi meille. Mitään yhtä oikeaa toimintamallia ei ole. Olisi hyvä järjestää koko perheelle rauhallisia pysähtymisen hetkiä. Ne ovat vastapainoa nykyajan vauhdille. Vuorovaikutus perheenjäsenten välillä sujuu paremmin, kun keskustelulle on aikaa ja tilaa. Omasta hyvinvoinnista huolehtimista ei voi laittaa hyllylle odottamaan parempia aikoja. Omat harrastukset tukevat jaksamista kotona, eikä niihin pidä lähteä syyllisyyttä kokien. Jos haluaa harrastaa jotain, on hyvä sopia puolison kanssa, kuinka paljon siihen voi käyttää aikaa. Rahankäytöstä kannattaa sopia selkeästi. Miten laskut maksetaan? Miten kumpikin voi osallistua kohtuullisella osuudella yhteisiin kuluihin? Mistä tingitään tarvittaessa? Rahasta saa helposti riidan aikaan, jos puolisoiden rahankäyttötavat ovat kovin erilaisia. Tämän päivän työelämä on hektistä. Työssäkäyvä perheellinen voi kokea olevansa kahden tulen välissä. Kun tieto työmatkoista tai muusta poikkeavasta tilanteesta kerrotaan ajoissa, kotiin jäävä vanhempi voi valmistautua siihen paremmin. Henna ja Juha ovat ilmeisesti saavuttaneet asiassa yhteisymmärryksen, kun siitä voidaan jo vitsailla. On tärkeää, että perheen aikuisilla on mahdollisuus jutella kahden kesken niitä näitä, tuulettaa päivän aikana mieleen tarttuneita asioita tai vain olla yhdessä. Arjen pienten kahdenkeskisten hetkien hyödyntäminen ja arvostaminen on tärkeää. Yhteisen ajan ei tarvitse välttämättä olla mitään erityistä, kuten teatterissakäynti tai kylpylämatka. Se vaihe, jolloin lapset ovat pieniä ja tarvitsevat paljon vanhempien aikaa ja huomiota, on loppujen lopuksi aika lyhyt. Se on hyvä muistaa. Juha ja Henna ovat tyytyväisiä siihen, miten elämä sujuu. Se heijastuu epäilemättä myös lapsiin.Älä unohda puolisoa!
Jaa tämä artikkeli: