Jarkko Sipilän mielestä todellisuus on monesti dekkaritaruja ihmeellisempää.
Yhteiskunnan musta peili
Rikostoimittaja ja -kirjailija Jarkko Sipilä, 45, odottaa Helsingin käräjäoikeuden aulan kahviossa sieppauksesta syytetyn Juha Turusen oikeuskäsittelyn alkamista. Sipilällä on yllään televisiosta tuttu musta nahkatakki, kulunut ja rikkinäinen.
Pitkän rikostoimittajan uran tehneen Sipilän mukaan tosielämässä tapahtuu paljon ihmeellisimpiä asioita kuin dekkareissa.
— Tuossa vieressä on koppi, jossa voi lukea käräjäoikeuden päätöksiä viimeisen viikon ajalta. Siellä on sellaisia tarinoita, että jos niitä laittaisi dekkariin, kirjaa ei pidettäisi uskottavana, hän sanoo.
Vantaan rosvopiireissä
Avomallin mersua ajava mies ammutaan autoon keskellä ruuhka-aikaa. Ampuja, moottoripyörällä liikkuva mies, pakenee paikalta. Kuka ammuttiin? Kuka oli ampuja? Poliisi alkaa selvittää tapausta.
Tästä alkaa Katumurha, Sipilän kymmenes Takamäki-dekkari. Kirja ilmestyy kesäkuun alussa.
— Romaanissa liikutaan Helsingin, Espoon ja Vantaan rosvopiireissä. Sen enempää en voi paljastaa, Sipilä sanoo.
Sarjan edellisen osan tapaan ataripoliisi Suhosella on uudessa kirjassa entistä suurempi rooli.
— Kirja alkaa olla valmis, niin kuin sen tähän aikaan pitääkin olla. Ensi viikonloppuna se lähtee luettavaksi muutamalle ihmiselle.
Muutamiin ihmisiin kuuluvat ainakin Sipilän Yhdysvalloissa asuva pikkuveli sekä 16-vuotias esikoistytär.
— Tytär on lukenut viisi viimeisintä kirjaani. Hän alleviivaa lyöntivirheet ja pilkkuvirheet sekä sanat, joita hän ei ymmärrä. Tyttären lukeminen toimii tietynlaisena kontrollina itselle. Tulee mietittyä, miten paljon kirjaan voi laittaa vaikkapa kirosanoja.
Palautetta poliisilta
Sipilän romaanit ovat saaneet kiitosta asiantuntevasta poliisityön kuvauksesta.
— Kun pienet yksityiskohdat ovat oikein, tarinasta tulee uskottava. Silloin juoni voi olla vähän hurjempi. Tosin kehitän tarinaa aina siitä lähtökohdasta, että tapahtumien pitäisi voida olla totta, Sipilä sanoo.
Täysin uskollinen tosielämälle ei voi olla. Takamäki-kirjoissa rikosta ratkoo muutama poliisi. Oikeasti rikoskomisarioilla voi olla isossa jutussa käytössään jopa 50 tutkijaa. Myös tapahtumien kulkua täytyy tiivistää.
— Kirjassa Takamäki voi saada dna-tutkimuksen tulokset vajaassa kahdessa vuorokaudessa. Oikeassa elämässä menee yleensä pari viikkoa, ennen kuin poliisi saa tulokset ruuhkaisesta rikoslaboratoriosta.
Kerran eräs komisario antoi Sipilälle palautetta, että kirja oli kyllä muuten ihan hyvä, "mutta meidän puhelinkuuntelu ei ole siinä, mihin sen kuvasit".
— Ajattelin, että tämän virheen minä kestän, kun kyseessä on fiktiivinen romaani, Sipilä naurahtaa.
Kirjoissa ja elokuvissa rikostoimittajan työ on vauhdikasta ja jännittävää. Löytyykö Sipilän kännykän muistista Suomen alamaailman Kuka kukin on?
— Pikemminkin Suomen poliisin Kuka kukin on, Sipilä toteaa.
— Rikostoimittajan työssä suurin osa ajasta on tavallista puurtamista. Kirjoissa ei kuvata työn rutiininomaista arkea.
Kyvyttömyyttä empatiaan
Onko olemassa pahuutta vai vain inhimillisiä tragedioita?
— Pahuutta on olemassa. Se ilmenee esimerkiksi empatiakyvyttömyytenä. Kyllä maailma kohtuullisen kylmä paikka on, kun sitä näistä maisemista katsoo, Sipilä sanoo.
— Tietysti toivon, ettei rikollisuutta olisi. Mutta kun rikoksia kuitenkin tapahtuu, on kiehtovaa olla seuraamassa niiden selvittämistä.
Sipilän mukaan tosielämän rikollisuus kuvaa ympäröivää yhteiskuntaa "aika hyvin".
— Siellä on nähtävissä itsekkyyttä, oman edun tavoittelua ja yhteisöllisyyden katoamista, Sipilä listaa.
12-, 14- ja 16-vuotiaiden lasten isänä hän ei kuitenkaan ole huolissaan.
— Suomi on erittäin turvallinen maa. Kunhan osaa pysyä tietyistä paikoista poissa eikä tee mitään tyhmää. Nuorten pitää kuitenkin saada tehdä vähän tyhmyyksiä. Kunhan eivät tee mitään ultratyhmää.
Sipilän mielestä rikosromaanissa murhan motiivi on tärkeämpi kuin se, kuka murhan teki.
— Dekkari on yhteiskunnan musta peili. Rikosromaanin kuuluu viihdyttää, mutta sen täytyy myös kertoa, missä me olemme.
Jarkko Sipilä Mikkolan kirjastossa to 18.3. klo 17
"Kyllä maailma kohtuullisen kylmä paikka on, kun sitä näistä maisemista katsoo."
Jaa tämä artikkeli: