— Rukous ei vaadi tietynlaisia puitteita, eikä aina sanojakaan, Anna-Liisa Valtavaara sanoo.
Yhteys yläkertaan
Rukoileminen ei ole suoritus, vaan 24/7 auki oleva linja.
Teologi, kirjailija Anna-Liisa Valtavaara tunnetaan varsinkin Kiltteydestä kipeät -kirjastaan, mutta tällä kertaa hän ei puhu kiltteydestä vaan rukouksesta. Myyrmäen kirkossa järjestetään helmi–maaliskuussa neljän illan sarja, jossa aiheena on rukous. Valtavaara on puhujana ensimmäisellä kerralla, jolloin paneudutaan siihen, miten Raamattu rohkaisee rukoilemaan.
— Rukous on arvokkaimpia asioita, joita Jumala on meille antanut. Ihmisen ei tarvitse olla omassa varassaan, vaan hänen ja Jumalan välillä on kanava. Jos rukousta ei olisi, miten se yhteys pelaisi? Valtavaara pohtii.
Valtavaaran mukaan rukous on Jumalan läsnäolossa olemista. Se on linja, joka on auki koko ajan. Hänen mielestään rukous ei vaadi tietynlaisia puitteita, asentoja tai rituaaleja. Eikä aina sanojakaan.
— Yhteys Taivaan Isään ei ole tunne, vaan se on tietoisuutta, uskoa ja luottamusta. Ihan niin kuin pieni lapsi tietää, että yhteys vanhempiin on olemassa, vaikka ei olla koko ajan äänessä.
— Nykyisin ihmiset etsivät mielen tyhjentymistä erilaisin keinoin, jotta pääsisivät irti ahdistuksesta. Minulle rukous on sitä: rukouksessa pyydän, kysyn ja kuuntelen tai vain olen. Koen sen joskus jopa fyysisenä rauhoittumisena. Rukoillen voi myös ilahtua ja voimaantua.
Rukoileminen voi tuntua jossakin tilanteessa turhauttavalta, kun kokee ettei Jumala vastaa. Ja joskus pyytämänsä saa vasta vaikeuksien kautta. Anna-Liisa Valtavaaran mielestä ihminen saa pyytää Jumalalta mitä ikinä haluaa, mutta rukousvastaus ei välttämättä ole juuri sellainen, mitä ihminen toivoo.
— Jumala näkee ihmisen elämän kokonaisuuden. Hän tietää, mikä on hyvää ja viisasta.
Mutta minkä takia ihmisen tarvitsee rukoilla, jos homma on jo hoidossa?
— Sen yhteyden takia. On kyse samantapaisesta asiasta kuin yhteydenpito ystävän kanssa. Vaikka kuinka hyvin tietää, mitä ystävä tarvitsee, täytyy sitäkin yhteyttä pitää yllä, muuten käy hullusti eikä enää ollakaan tärkeitä toisilleen.
Valtavaara kertoo, että läpi Raamatun rukoilemisesta puhutaan yhteytenä. Vanhassa testamentissa muun muassa ”käännytään Jumalan puoleen” ja ”huudetaan Jumalalle”.
Toisinaan voidaan ajatella, että Jumala ei anna sitä, mitä ihminen haluaa siksi, että rukous on huono. Valtavaara kertoo lapsena luulleensa, että Jumalalle pitää puhua hienosti kirjakielellä ja päästä aameneen asti. Kerran hänelle sattui niin, että hän nukahti kesken rukoilemisen. Aamen jäi lausumatta. Nuoresta tytöstä se oli virhe.
— Nyt ajattelen, että mikä on sen autuaampaa kuin nukahtaa rukoukseen. Kaikki mikä sydämestä nousee Jumalan puoleen, on oikeaa ja hyvää, ei ole huonoja rukouksia.
Miten aloittaa rukoileminen, jos ei ole koskaan sitä tehnyt? Kanavan auki saaminen voi mietityttää.
— Riittää kun uskoo, että on Jumala, joka on kiinnostunut meidän asioistamme. Mutta ei ”jos sä olet olemassa” -lausekaan ole mikään huono aloitus.
— Sellainen asenne, että olen huono rukoilija, pitää unohtaa. Kannattaa ajatella, että sillä että rukoilen, on oikeasti merkitystä. Vaikka merkitys ei näkyisikään heti, se näkyy myöhemmin, vakuuttaa Anna-Liisa Valtavaara.
Eikä pelkästään yksin, vaan myös toisten kanssa yhdessä rukoileminen, on Valtavaarasta tärkeää. Jos sanat puuttuvat, apuvälineitä on saatavilla.
— Raamatun psalmeissa on hyviä valmiita rukouksia, joissa muuten mennään tunteella. Jumalan edessä ei tarvitse siistiä kieltään. Saa olla sellainen kuin on.
Miten Raamattu rohkaisee rukoilemaan?
ke 16.2. klo 18.30 Myyrmäen kirkossa.
Rukoussarjan muut tilaisuudet 2.3., 16.3. ja 30.3.
Jaa tämä artikkeli: