Arboristi Tapani Mäkelä pitää huolta puistojen, katujen ja pihojen puista.
Yksi puu kerrallaan
Tapani Mäkelää Puidenhoitajien Osakeyhtiöstä on hiukan vaikea saada kiinni, mutta kun se vihdoin onnistuu, syy tavoittamattomuuteen selviää: sesonki. Syksy on arboristien kiireisintä aikaa. Toinen sesonki osuu kevääseen ja kesään ennen juhannusta.
Arboristi ei ole monellekaan jokapäiväinen tuttavuus, onpa joku joskus sekoittanut arboristin aboriginaaliinkin. Mäkelä saa heti alkajaisiksi selittää, mikä hän on miehiään.
— Arboristi on puunhoitaja, joka keskittyy rakennetun ympäristön puiden hoitoon. Arboristi hoitaa puita, jotka on tuotu metsästä niille outoon paikkaan. Outo paikka asettaa puille erilaisia vaatimuksia.
Tässä yhteydessä mieleen tulevat myös metsänhoitajat, mutta heidän ja puidenhoitajien ero on siinä, että arboristit hoitavat yhtä puuta kerrallaan, kun metsänhoitajat keskittyvät koko metsään.
Kiipeilevät puunhoitajat
Tapani Mäkelä kertoo, että tänä aamuna hän on ollut työkeikalla, jossa joutui miettimään, mitä tehdä omakotitalon pihalla kasvavalle isolle tammelle, joka oli kasvanut kiinni oman talon seinään, naapuritalon seinään ja vielä sen kattoonkin.
Arboristin työhön kuuluu puiden leikkaamista ja kaatamista. Kun näkee ihmisen puussa köysien ja sahan kanssa, on asialla todennäköisesti — tai toivottavasti — arboristi.
— Me kiipeämme puuhun ja typistämme puun kasvun tietyltä suunnalta puuta pienentämällä. Ei puuta aina tarvitse kaataa, vaikka siihen olisi tullut jokin vaurio.
— Puihin kiivetään siksi, että niin pääsee lähemmäs kohdetta ja pystyy tekemään työn käsisahalla. Mitä lähempänä on, sitä parempi on työn jälki. Lisäksi puun tyvi ei aina kerro vauriokohtaa, myös siksi puu pitää nähdä ylhäältä.
Mäkelä vakuuttaa, ettei puiden hoitaminen ole salatiedettä. Hänen mielestään yksi tärkeä osa arboristien työtä on tiedottaminen.
— Meiltä voi aina kysyä neuvoja puunhoidosta. Liikevaihdollisesti ihmisten tietämättömyys on hyvä asia, mutta puun kannalta huono, Mäkelä sanoo naurahtaen ja vinkkaa samalla, että tärkeimmät asiat puita leikattaessa ovat oksan koko ja leikkauskohta.
Vaurioitunut hevoskastanja
Arboristit huolehtivat siitä, etteivät puut aiheuta kaupungissa vaaratilanteita huonolla kunnollaan tai ylikasvullaan. Esimerkiksi katupuiden oksien pitää aina olla tietyllä korkeudella. Puiden kuntotutkimukset ovat osa ennaltaehkäisevää työtä.
Puiden kuntokartoituksia on tarkoitus tehdä myös Vantaan seurakunnissa. Tapani Mäkelä on tehnyt seurakuntien kanssa yhteistyötä jo viitisentoista vuotta. Tikkurilassa on parasta aikaa arboristin asiantuntemusta vaativa tehtävä.
— Tikkurilan kirkon edessä kasvavan hevoskastanjan oksahaara on revennyt. Me typistämme varovasti jäljelle jäänyttä latvustoa, koska silloin lisärepeämisen vaara pienenee eikä puuta tarvitse kaataa.
Mäkelä kertoo, että leikkaamisen jälkeen hevoskastanja voi kaunistaa Tikkurilan kirkon pihaa vielä 10–15 vuotta.
Henkilökohtaisia puututtuja
Suomessa ensimmäiset arboristit valmistuivat 2000-luvun alussa, Tapani Mäkelä heidän joukossaan. Hän löysi tiensä puidenhoitajaksi puolivahingossa, sillä Mäkelä ei käyskennellyt pienenä poikana metsässä puita halaillen. Hän ei myöskään ollut mikään rasavilli puissa kiipeilijä, vaan ennemminkin mammanpoika, joka ei uskaltanut tehdä juuri mitään. Isän kanssa hän kävi joskus metsällä ja siinä kaikki.
Ei Mäkelä vieläkään puita halaile, eikä hän edes juttele niille. Entisenä metsurina Mäkelällä on realistinen käsitys puunhoidosta.
— Puu ei tunne kipua, eikä siitä tule mitään energiaa, mutta tunnen monia puita henkilökohtaisesti. On olemassa puuyksilöitä, joihin olen kiivennyt monta kertaa ja hoitanut niitä. Niistä on tullut läheisiä tuttuja. Pyhän Laurin kirkon pihassa oli iso vaahtera, jota hoidin pitkään. Sitä sidottiin, tuettiin ja leikattiin, kunnes se jouduttiin lopulta kaatamaan.
— Aina kun käyn Pyhän Laurin kirkolla, muistan sen vaahteran. Tulee aika nöyrä olo, kun ei pysty enää tekemään puun eteen mitään. Että aika pieniä ollaan kuitenkin.
Jaa tämä artikkeli: