Satu Taskinen: Katedraali. Teos 2014.

Sisko on kuollut perinnölliseen sairauteen kolmekymppisenä. Muu perhe järjestää hautajaisia.

Satu Taskisen Itävaltaan sijoittuva romaani kertoo keski-ikäisen Tean elämästä yhden hautajaisiin kuluvan vuorokauden verran. Samalla avautuu perheen historia.

Ennen aikojaan vanhentunut Tea on hoitanut vammaista siskoaan ja miellyttänyt vaativaa äitiään. Häntä kolottaa ja lääkkeitä kuluu. Hautajaisten keskellä Tea ehtii ajatella niin perimmäisiä kysymyksiä kuin tavaroiden siirtelyä ja siivoamista, kaiken loputonta järjestelemistä.

Wienissä sijaitseva Stephansdom nousee vähän väliä Tean ajatuksiin. Valtava vuosisatojen kuluessa syntynyt katedraali vertautuu ihmisen elämään: ihminen on häviävä, luonnonvarojen kulutuksessaan toivoton ja saa silti aikaan järkälemäisiä toivon vertauskuvia.

Rakkauden puute, syyllisyys helpotuksesta toisen kuollessa ja anteeksiannon vaikeus – kaikki nämä koettelevat Teaa hautajaispäivänä. ”Ihmisen suurin tarve on saada rakastaa”, hän toteaa, ja senkin ettei itse ole saanut tehdä niin.