Hannu-Pekka Björkmanin henkistynyt olemus menee ihon alle.
Yksin Venetsiassa
Taiteilija vetää tyhjälle paperille ensimmäisen viivan. Rukouksessa — Jumalan puoleen kurottautumisessa — on jotain samankaltaista. Rax Rinnekankaan uudessa elokuvassa Veden peili keski-ikäinen mies etsii itseään taiteen ja uskonnon kautta. Muistot ja nykyhetki limittyvät kiireettömäksi vuoropuheluksi.
Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin esittämän valokuvaaja Lauri Harkon elämä ei ole mennyt kaikilta osin niin kuin olisi pitänyt. Hän matkustaa Venetsiaan, kuten hänelle tärkeä kirjailija Joseph Brodsky aikoinaan. Siellä hän käy läpi elämäänsä kirjoittamalla kirjeitä edesmenneelle hengenheimolaiselleen.
Neuvostoliitosta karkotetulle Brodskylle Venetsiasta tuli Leningradin korvaava kotikaupunki. Hänen seuraajansa käy rapautuvassa kaupungissa läpi lapsuuttaan, äitinsä kohtaloa ja isäsuhdettaan.
Rinnekankaan luoma mielenmaisema-Venetsia ei ole labyrintti ilman ulospääsyä. Silta nykyarkeen löytyy ystävyydestä, kun yksinäinen mies tapaa hotellissa toisen elämänsä kiertoradalla haahuilevan taiteilijan.
Hannu-Pekka Björkmanin henkistynyt olemus vakuuttaa. Veden peilin rosoisen kauniit kuvat ja tunnelmat piirtyvät muistin perukoille.
Jaa tämä artikkeli: