null Yksin viimeiselle matkalle

Yksinäisyyden kuvaaja. Valokuvaaja Trond H. Trosdahl teki näyttelyn yksinäisten hautajaisista. Kuva: Jukka Granström

Yksinäisyyden kuvaaja. Valokuvaaja Trond H. Trosdahl teki näyttelyn yksinäisten hautajaisista. Kuva: Jukka Granström

Yksin viimeiselle matkalle

On hautajaisia, joissa arkun äärellä ei ole yhtään saattajaa.

Hautajaiset. Ei kyyneliä. Ei kukkia. Ei ketään omaista, läheistä tai edes tuttua saattamassa vainajaa viimeiselle matkalle.

Valokuvaaja Trond H. Trosdahl kuvasi yli vuoden ajan Honkanummen hautausmaalla hautajaisia, joihin ei saapunut yhtään saattajaa. Kuvista Trosdahl teki näyttelyn Yksin viimeisellä matkalla, joka kertoo 14 tarinaa yksinäisyydestä.

Mikä sai miehen lähtemään työstämään näyttelyä noin riipaisevasta aiheesta?

”Joitakin vuosia sitten norjalaisessa lehdessä oli hieno juttu, jossa toimittaja kertoi polkupyörävaelluksella yksin kuolleen ihmisen tarinan. Se oli todella luettu juttu ja jäi minunkin mieleeni itämään”, kertoo Norjasta muutama vuosi sitten Suomeen kotiutunut Trosdahl.

Trosdahl teki ilman saattajia hautaan siunatuista jutun toimittajapuolisonsa kanssa Kirkko ja kaupunki -lehteen, mutta aihe tuntui niin tärkeältä, että se vaati vielä käsittelyä. Siitä lähti idea yksinäisten hautajaisten kuvaamisesta.

Joukossamme on niitä, joiden hautajaisista huolehtii viranomainen, mutta saattajitta joutuvat lähtemään myös ne, joiden omaiset eivät yksinkertaisesti halua tai eivät voi tulla hautajaisiin. Yksin viimeiselle matkalle lähteminen on rankka juttu, oli syy mikä tahansa.

Kuva: Trond H. Trosdahl

Seurakunnan työntekijöiden lempeys kosketti

Vaikka saattajia ei mukana olisikaan, aivan yksin ei silti joudu lähtemään. Pappi siunaa vainajan hautaan ja kanttori soittaa, vaikka saattajia ei olisikaan.

”Oli hienoa nähdä, miten lempeästi ja kunnioittavasti papit, kanttorit ja muut mukana olleet seurakunnan työntekijät hoitivat yksinäisten vainajien hautajaiset. Ihmiset, jotka hoitavat työnsä puolesta hautajaistilaisuuden, todella välittävät. Se on ollut lämmittävää. Eräskin pappi levitti mullan käsin arkulle. Se oli erityisen herkkä hetki”, muistelee Trond H. Trosdahl.

Yksin lähteminen on rankka juttu

Ollessaan kuvaamassa Trosdahl teki työtään eikä juuri voinut tai edes ehtinyt päästää tunteita mukaan. Ne tulivat, kun hän itsekin näki kuvat ensimmäistä kertaa näyttelyksi ripustettuna ja seurasi näyttelyvieraiden reaktioita.

”Silloin se iski: tämä on iso, rankka juttu. Ihmisten ensimmäinen reaktio oli pitkä hiljaisuus.”

Kuolema ei sivuuta meistä yhtäkään. Kun katselee kuvaa, jossa arkun ympärillä ei ole omaisia, ei ketään suremassa, nousee pala kurkkuun.

”Se on asia, joka todella tulee niin lähelle, niin iholle, että siihen on vaikea sanoa mitään. Se vain vetää sanattomaksi.”

Yksin viimeisellä matkalla -näyttely on nyt ollut esillä muutamassa paikassa ja joitakin neuvotteluja on vireillä. Näyttely on parhaillaan esillä Oulunkylän kirkossa, toivon mukaan vielä muuallakin pääkaupunkiseudulla.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: