Yksipuolista suvaitsevaisuutta

• 20.10.2010 08:56

Homokeskustelu kuumentaa tunteita. Rinnakkain käydään juridista ja kirkollista keskustelua. Nämä kaksi tuntuvat sekoittuvan aika ajoin toisiinsa. Olen syvästi järkyttynyt siitä, miten yksipuolista kirkollinen keskustelu on.

Suomessa puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. On kuitenkin käynyt selväksi, että on olemassa vain yksi oikea kanta: homomyönteisyys. Jos television panelisteissa olisi ollut mukana esimerkiksi muslimi, ortodoksi, katolilainen tai vaikkapa vanhoillislestadiolainen, olisi hänkin voinut ilmaista uskontoonsa vedoten kriittisen kantansa.

Kuinka siihen olisi suhtauduttu? Vastakkain olisivat olleet Suomalaisen yhteiskunnan nykypäivän isot teesit: homomyönteisyys ja toisen kulttuurin arvostaminen. Huivitetulle Suomessa elävälle muslimille tuskin virnuiltaisiin ylimielisesti, vaan todennäköisesti hänen kantansa hyväksyttäisiin hänen uskontonsa vuoksi.

Toista on kohtelu, kun luterilainen kristitty vetoaa omaantuntoonsa ja tulkitsee Raamattuaan todeten homoseksuaalisen suhteen olevan syntiä. Hänet ollaan valmiita vertauskuvallisesti kivittämään ja haukutaan iltapäivälehtien lööpeissä.

Homokeskustelussa ei ole todellista sananvapautta tai oikeutta omaan mielipiteeseen. Näissä keskusteluissa ihmiset, jotka suhtautuvat kriittisesti kirkon muihinkin oppeihin, kuten syntiin, lihaksi tulleeseen Jumalan poikaan, kadotukseen ja taivaaseen, siteeraavat Raamattua, jota tuskin ovat edes lukeneet, tyyliin: “Eikös siellä Raamatussa sanota, että jokainen rakastaa ketä tahtoo”.

Kehottaisin jokaista suomalaista lukemaan Uutta testamenttia, joka on kristinuskomme perusta ja keskittymään eritoten Kristuksen sanoihin. Vaikka apostolien teksteissä aikalaisuus kuultaa läpi, ovat Jeesuksen sanat edelleen päteviä vielä 2010-luvullakin.

Nuori suomalainen nainen