Minna Lindeqvist toivoo, että ihmiset tietäisivät enemmän ADHD:sta ja osaisivat nähdä sen myös etuna esimerkiksi projektiluontoisissa työtehtävissä.

Ylikierroksia ja alisuoriutumista

Aikuisiällä tehty ADHD-diagnoosi toi selkeyttä Minna Lindeqvistin elämään.

08.08.2012 09:06
Hanna Antila
Sirpa Päivinen

Myyrmäkeläisen Minna Lindeqvistin esikoispoika sai ensimmäisenä kouluvuotenaan ADHD-diagnoosin. Diagnoosi ei ollut äidille yllätys, sillä poika oli vilkas ja hänellä oli keskittymisvaikeuksia koulussa. Lindeqvist tiesi ADHD:sta ainakin sen, että se voi olla perinnöllistä.

— Ajattelin, että ADHD:n on täytynyt tulla pojan isän puolelta. Ei tullut mieleenikään, että ADHD olisi tullut minulta, Lindeqvist kertoo.

Poika sai lääkityksen, ja koulunkäynti alkoi sujua paremmin, mutta Minna-äitiä mietityttivät yhä enemmän vaikeudet hänen omassa elämässään. Hän oli aina innostunut nopeasti uusista asioista, mutta ei saanut niitä vietyä loppuun. Opinnot olivat jääneet kesken, pettymyksiä tuli. Lindeqvististä tuntui, että hänellä on kykyjä, joita hän ei pysty käyttämään, vaikka haluaisi.

Lääkäri oli arvellut syyksi masennusta ja määrännyt masennuslääkkeitä. Kun Minna Lindeqvist sitten eräänä päivänä luki lehdestä juttua aikuisten ADHD:sta, asiat alkoivat kirkastua.

— Jutusta tuli pelottava olo. Aivan kuin joku olisi seissyt olohuoneen ikkunan takana ja kertonut, millaista elämäni on. Se oli herätys.

Sumupilvi hälveni

Kun Minna Lindeqvist pyysi lääkäriltä lähetettä ADHD-tutkimuksiin, lääkäri tyrmäsi ajatuksen täysin. Lindeqvist lähti vastaanotolta itkien, mutta päätti ystävänsä rohkaisusta kuitenkin vielä kerran ottaa yhteyttä lääkärin. Lopulta lähete tuli, tutkimukset tehtiin ja Lindeqvistillä diagnosoitiin ADHD. Olo oli helpottunut.

— Olin ajatellut, että olen vain laiska, tyhmä ja saamaton, kun asiat eivät suju. Diagnoosi ei vielä poistanut ongelmia, mutta tiesin, mihin pitää hakea apua.

Lindeqvist kuvaa ADHD-lausuntoa myös synninpäästöksi. Naisena hän koki erityisen huonoa omaatuntoa siitä, että kodin pitäminen järjestyksessä ja johdonmukainen lastenkasvatus tuntuivat niin vaikeilta. ADHD-lääkityksen myötä elämässä alkoi uusi vaihe.

— Monet puhuvat elämästä ennen ja jälkeen diagnoosin, mutta yhtä hyvin voi puhua elämästä ennen ja jälkeen lääkityksen saamisen. Ennen sitä tuntui kuin aivojen päällä olisi ollut sumupilvi, joka sitten hälveni.

Kymmenen tv-kanavaa

Minna Lindeqvist luonnehtii ADHD:ta kaikenlaisten asioitten säätelyhäiriöksi. Tunne voi olla samankaltainen kuin silloin, jos yrittää katsoa samanaikaisesti kymmentä eri tv-kanavaa. Siinä missä muut pystyvät sulkemaan asioita ympäriltään, ADHD-ihminen kokee tarvetta reagoida kaikkiin ärsykkeisiin. Vireystilat vaihtelevat, välillä olo on yli-innokas, pian taas rättiväsynyt. Asiat jäävät helposti kesken.

— ADHD-ihmisen kodissa voi olla joko todella paljon likapyykkiä tai sitten puhdasta pyykkiä, joka ei ole päätynyt vielä kaappiin saakka, Minna Lindeqvist havainnollistaa.

Ylivilkkaat ja saamattomat

ADHD:ta esiintyy kaiken ikäisillä ja molemmilla sukupuolilla. Se voi myös ilmetä eri tavoin. Toisilla se on ylivilkkautta, toisilla saamattomuutta ja poissaolevuutta.

— Etenkin ADHD-tytöt voivat olla alisuoriutujia. He ovat niitä takapulpetin tyttöjä, joilla takapuoli ei nouse pulpetista silloin kun pitäisi ja asioihin tarttuminen on vaikeaa.

Säätelyhäiriöiden ja impulssiherkkyyden vuoksi ADHD tekee ihmiset muita alttiimmiksi riippuvuuksille, mutta suurin osa diagnoosin saaneista elää silti tavallista, hyvää arkea.

Minna Lindeqvistin elämäkin rullaa nyt hyvin lääkityksen ansioista. Hän työskentelee myynti- ja markkinointitehtävissä autoalan yrityksessä ja toimii ADHD-Aikuiset ry:n puheenjohtajana. Mennyttä elämää Lindeqvist ei sure.

— Olen toki miettinyt, kuinka elämäni olisi mennyt, jos minulla olisi ollut diagnoosi jo aiemmin. Koulunkäynti olisi varmasti mennyt paremmin, mutta en silti koe, että 30 vuotta ilman diagnoosia olisi mennyt mitenkään hukkaan.

Luovuus käyttöön

Yhdistystoiminnassa Minna Lindeqvist on kuullut monia tarinoita siitä, kuinka vaikeaa diagnoosin ja hoidon saaminen voi olla. ADHD liitetään yhä vain ylivilkkaisiin pikkupoikiin, joten moni aikuinen on saanut kokea, ettei häntä oteta vakavasti.

— Lapsille on ADHD:sta Käypä hoito -suositus, mutta aikuisille ei. Paikkakuntaiset erot hoidossa ovat suuria, Lindeqvist kertoo.

ADHD-ihmiset joutuvat myös kohtaamaan erilaisia väärinkäsityksiä koulussa, opiskeluissa ja työelämässä. ADHD:lla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa ja joihinkin tehtäviin ADHD-aikuiset soveltuvat jopa erityisen hyvin.

— ADHD-aikuiset sopivat erityisesti projektiluontoisiin tehtäviin, jossa vaaditaan innovatiivisuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Monet ovat hyvin luovia.

ADHD-lapset ja -nuoret voivat nykyään käydä koulua aivan tavallisessa luokassa. Heidän elämäänsä voi helpottaa pienillä teoilla.

— Omaa poikaani auttoi se, kun hän sai opettajalta luvan käydä oppitunnin aikana kerran teroittamassa kynän ja kerran juomassa vettä. Se riitti. Myös se auttaa, ettei ADHD-lasta laiteta etupenkkiin istumaan, jolloin kaikki tapahtuu selän takana. Takapulpetti on ADHD-lapselle paras paikka, sillä sieltä näkee, mitä muualla tapahtuu.

Mikä ADHD?

ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on neurologinen, aivojen välittäjäaineiden toiminnan erilaisuudesta johtuva ominaisuus. Erityisesti dopamiinin säätelyllä ajatellaan olevan merkittävä rooli.
ADHD:n keskeisimmät oireet ovat keskittymiskyvyttömyys, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADD on samankaltainen, mutta siinä oireena on keskittymiskyvyttömyys ilman ylivilkkautta.
ADHD on synnynnäinen ja voi periytyä. Joillekin se voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta ja elämänhallinnan ongelmia.
Hoitoon voi kuulua lääkitystä, psykologista, kasvatuksellista ja sosiaalista ohjausta.
Suomessa ADHD on arviolta 5 prosentilla väestöstä.