Yllättävää kerrostaloystävyyttä
Muriel Barbery: Siilin eleganssi. Gummerus 2010.
Muriel Barberyn romaani Siilin eleganssi on erikoinen yhdistelmä viihderomaanin kepeyttä ja viisasta filosofointia. Se on juuri sellaista kirjallisuutta, jota voi tulla vain ranskalaiselta kulttuurialueelta.
Kirjan kerronnassa on hengenheimolaisuutta ranskalaisen uuden aallon elokuvien surumielisyydelle ja irtonaiselle raikkaudelle. Sisällön puolesta Siilin eleganssissa on roppakaupalla viehättävää urbaania yhteisöllisyyttä. Ei ihme, että kirjasta on tullut maailmanmenestys.
Tapahtumien polttopisteessä ovat yhden kerrostalon muutamat asukkaat. Talon portinvartijalla Renéellä on ammattinsa kautta aitiopaikka tarkastella parempiosaisten arkea. Tosin hän ei ole mikään ihan tavallinen portinvartija, vaan lennokas, ihmisten ja ilmiöiden yläpuolelle kurottava pohtija.
Kirjan toinen päähenkilö on 12-vuotias Paloma. Hän on varhaiskypsä, teatraalinen ja pateettisten itsetuhoajatusten ympäröimä tyttö. Hänen älykkyytensä ja herkkyytensä voi huomata vain hengenheimolainen, eli portinvartija Renée.
Kirja käynnistyy hitaasti, hienostelevasti ja vähän ärsyttävästikin. Kahden naiskertojan ajatukset, havainnot ja assosiaatiot elämästä tulevat kuitenkin hitaasti hiipien läheisiksi. Eri-ikäisiä päähenkilöitä yhdistää se, että kumpikin koristelee ajatuksissaan arkitodellisuutta vähän hienommaksi ja henkevämmäksi, mitä se todellisuudessa on.
Puolen välin jälkeen myös juoni alkaa tempaista mukaansa. Taloon muuttaa ulkomaalainen mies ja syntyy epäsäätyinen ja epätodennäköinen, ja ehkä juuri siksi mielenkiintoinen romanssi. On aina mukava lukea, kun ihmiset löytävät jotain heille hyvin merkityksellistä. Samalla Barberyn kirjassa on hyvin surumielinen pohjasävy. Se tekee lopulta kirjasta jotain ihan muuta kuin saattoi odottaa.
Jaa tämä artikkeli: