”Minua puhuttelee ajatus, että ihminen on yksi monista lajeista ja itsessään myös elinympäristö monenlaisille lajeille. Me olemme paljon vahvemmin yhteydessä muihin lajeihin kuin hahmotamme”, Laura Kolehmainen sanoo.
”Ympäristön suojeleminen oli tärkeämpää kuin sokea auktoriteettien totteleminen” – Laura Kolehmaisen asianajotoimisto ja ympäristöaktivistit saivat historiallisen voiton
Laura Kolehmaisen ja Tuuli Talvingon viime vuonna perustama uudenlainen lakiasiaintoimisto otti ensi yrittämällä historiallisen voiton Stansvikin hakkuu- ja norokiistassa.
Lakiasiaintoimisto Maailman ikkunoista avautuu näkymä Suvilahteen ja toimintansa jo päättäneen Hanasaaren hiilivoimalaitoksen suuntaan.
Näissä maisemissa työtä ympäristön ja luonnon puolesta tekee juristi Laura Kolehmainen kollegansa Tuuli Talvingon kanssa.
He perustivat viime vuonna uudenlaisen lakiasiaintoimiston, joka ajaa ympäristön ja ympäristöaktivistien asiaa oikeudenkäynneissä.
Tähän mennessä tärkein voitto tuli Helsingin käräjäoikeudessa, kun Laajasalossa sijaitsevan Stansvikin hakkuukiistassa ympäristöaktivisteja vastaan nostettu syyte poliisille niskoittelusta kaatui.
– Oli sairaan siistiä, että tässä ensimmäisessä tapauksessamme pystyimme tekemään juuri sen, mitä koko toiminnallamme tavoittelemme. Mehän ajattelimme, että tässä menee monta vuotta, ennen kuin voitamme yhtään mitään, Kolehmainen sanoo.
Kolehmainen ja Talvinko pääsivät perustamaan toimistonsa Koneen säätiöltä saamansa kolmivuotisen 1,4 miljoonan euron apurahan turvin.
Alku on ollut vauhdikas. Pyyntöjä ympäristönsuojelua koskeviin oikeudenkäynteihin on tulvinut. Kolehmainen pitää kännykkäänsä äänettömällä suojatakseen työrauhaansa.
Pohjois-Karjalan vaara- ja lampimaisemat rauhoittavat
Ympäristölainsäädäntö on vain tekstiä paperilla, jos kukaan ei ole vetoamassa siihen oikeudenkäynneissä. Juuri sitä Laura Kolehmainen haluaa juristina tehdä.
– Yritän tehdä jotain hyödyllistä ja hyvää tässä maailmassa.
Kolehmaisen luontosuhde on vahva. Hänellä on sukujuuria Pohjois-Karjalassa, jonka vaara- ja lampimaisemat rauhoittavat. Helsingissä hän liikkuu lähiluonnossa koiransa kanssa, suuntaa sieneen tai mustikkaan ja viihtyy meren ja muiden vesistöjen äärellä.
– Minua rauhoittaa ajatus, että olen osa elollista planeettaa. Olen yksi hiilipohjainen elämänmuoto, jonka tehtävä on kasvaa ja kuihtua. Kukkia ja vihanneksia kasvattaessa on kiehtovaa katsoa, miten siemenet itävät.
– Koen yhteenkuuluvuutta luontoon ja seuraan kasvien elämänkaarta, joka on vain lyhyempi kuin meidän ihmisten. Se vahvistaa yhteyttä kaikkeuteen.
Laura Kolehmainen on aiemmin työskennellyt juristina Suomen Luonnonsuojeluliitossa ja asiantuntijana Sanna Marinin johtamassa hallituksessa.
Työ ulottuu perhosista alkuperäiskansojen kulttuuriin
Laura Kolehmaisella on työpöydällään tapauksia, jotka koskevat esimerkiksi kaivosalaa ja Itämeren rehevöitymistä.
Yksi tapaus sijoittuu Helsinkiin Ruoholahden ja Lapinlahden alueelle, missä erittäin uhanalaisen kirvelilattakoin esiintymisalue on Kolehmaisen mukaan vaarassa tuhoutua satamatunnelin rakentamisen vuoksi.
Kirvelilattakoi on ruskeankirjava perhonen.
– Sillä on kolme esiintymisaluetta koko maassa, ja niistä Helsingin esiintymispaikka on elinvoimaisin. Jos tämä paras esiintymispaikka tuhotaan, laji tulee todennäköisesti häviämään tästä maasta viranomaisten siunaamana, ellei tuomioistuin puutu tilanteeseen. Minun mielestäni luonnonsuojelulaki ei salli tällaista toimintaa luonnonsuojeluviranomaiselta.
Lisäksi käynnissä on vanhoihin metsiin liittyvä tapaus, johon kytkeytyvät saamelaisten oikeudet.
– Pohjoisessa ollaan siirtämässä luonnonmetsiä yhdellä kaavapäätöksellä metsätalouskäyttöön. Näitä samoja vanhoja metsiä tokkakunta käyttää poronhoitoon. Niissä kasvaa luppoa, joka on poronhoidolle elintärkeää.
– Tällaiset jäljellä olevat vanhat metsät pitää lain mukaan kaikki säästää. Valtioiden pitää lain mukaan edistää ja varjella alkuperäiskansojen kulttuuria, eikä viedä siltä olemassaolon edellytyksiä.
”Lakien muotoilut ovat usein sellaisia, että ”pitää ottaa huomioon” tai ”ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa”. Näin ollen kunta voi kaavoittaa aika pitkälle, miten haluaa, ja silti väittää, että luontoarvot on otettu huomioon. Ympäristön painoarvoa pitäisi kasvattaa vielä paljon lisää. Jos ympäristön kantokyky romahtaa, ei meillä ole mitään muitakaan perusoikeuksia voimassa”, Laura Kolehmainen sanoo.
Historiallinen päätös Stansvikin tapauksessa
Stansvikin tapaus on ensimmäinen kerta Suomen oikeushistoriassa, kun rikoslakiin sisältyvää pakkotilaperustetta käytettiin luonnon ja ympäristön kannalta voitokkaasti. Siihen keksi vedota ympäristöaktivistien päämiehenä toiminut juristi Tuuli Talvinko. Aktivisteja vastaan nostettu syyte poliiseille niskoittelemisesta kumottiin Helsingin käräjäoikeudessa.
Stansvikin metsähakkuukiistassa Helsingin kaupunki oli määrännyt alueelle hakkuut, vaikka samaan aikaan toinen julkisen vallan käyttäjä Aluehallintovirasto oli määrännyt kaupungin ennallistamaan noron, jota aiemmat hakkuut olivat jo ehtineet pilata.
– Kaupunki ei tätä noteerannut, vaan ennallistamisen sijaan se tuotti paikalle poliisit turvaamaan hakkuita, jotka olivat lainvastaisia, koska niillä pilattiin vesilailla suojeltua noroa, Laura Kolehmainen kertaa tapahtumia.
– Viimeisenä keinonaan ympäristöaktivistit niskoittelivat poliisia vastaan. Tämä oli käräjäoikeuden mukaan oikein tehty, ja se on se tapauksen upeus. Ympäristön suojeleminen oli tärkeämpää kuin sokea auktoriteettien totteleminen, Kolehmainen sanoo.
Syyttäjä on valittanut päätöksestä, ja seuraavaksi tapaus etenee Helsingin hovioikeuteen. Helsingin kaupungin virkahenkilöitä vastaan on nostettu syytteet ympäristön turmelemisesta.
– Käräjäoikeuden päätös ei ollut kuitenkaan mikään avoin valtakirja sille, että kaikki ympäristöaktivistit saavat aina niskoitella poliisia vastaan ja se on lain mukaista, vaan on tärkeää ymmärtää, että tilanne Stansvikissa oli absurdi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nuorten ilmastodelegaatti Antti Regelin vaatii tekoja – ”Pidän luonnon köyhtymistä pahimpana ongelmana”
AjankohtaistaTekniikan opiskelija Antti Regelin valmistautuu edustamaan Suomea YK:n ilmastokokouksessa nuorten ilmastodelegaattina. Hän osallistuu Kestävä tulevaisuus -sarjan keskusteluun Helsingin tuomiokirkossa.
