Suo siellä, vetelä täällä – Helsingin seurakunnat halusivat osallistua ilmastotalkoisiin ennallistamalla ojitettuja soitaan, mutta sitten alkoivat erimielisyydet
Suomen luonnonsuojeluliitto ei ole saanut päätettyä, mitä seurakuntayhtymän soille pitäisi tehdä. Poikkeuksellisen hyvä hakkuukesä menetettiin jo.
Tämä juttu kertoo luonnonsuojelusta, jossa hyvät aikeet eivät edenneet käytäntöön kuten piti. Tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa:
Helsingin seurakunnat päättivät marraskuussa vuonna 2019 ennallistaa Siuntiossa sijaitsevan Korpirauhan leirikeskuksensa ympärillä sijaitsevat Stormossenin suoalueet, jotka oli ojitettu 1940-luvulla. Seurakuntien tavoitteena on säästää luonnonvaroja ja vaikuttaa ilmastoon myönteisesti.
– Stormossenin virkistyskäyttö onnistuu paremmin, kun enää ei tarvitse hyppiä ojien yli, seurakuntayhtymän ympäristömestari Päivi Kiviniemi lisää.
Suomen luonnonsuojeluliitto lupasi toteuttaa noin 21 hehtaarin laajuisten soiden ennallistamisen. Se on ennallistanut viimeisten viiden vuoden aikana soita yksityishenkilöiden ja yritysten lahjoitusrahoilla.
Stormosseniin hankittiin luonto- ja ympäristöasioiden konsulttiyritys Aallokas, joka jätti ennallistamissuunnitelmansa vuoden 2020 tammikuussa. Siinä ehdotetaan ojien tukkimista, jotta vedenpinta nousee. Suunnitelman mukaan puita poistetaan hyvin vähän tai ei lainkaan.
Seuraavaksi paikalle tuli Luonnonsuojeluliiton biologi Olli Turunen, joka on ollut ennallistamassa kymmenkuntaa suota. Hän halusi huomattavasti ensimmäistä ehdotuista reilumpaa metsänhakkuuta. Turunen ehdotti, että puista kaadettaisiin noin puolet, koska ne kuivattavat suota koko ajan, eivätkä olisi suolla ilman ihmisen toimia.
– Puut on saatu aikaan ojittamalla ja lannoittamalla. Jos riittävästi puita hakataan, Stormossen on parin vuoden päästä lakkasuo, jossa viihtyvät vaateliaammatkin suolajit kuten kihokit. Kurjet huutelevat siellä jo nyt, ja kohteesta saadaan onnistuneella ennallistamisella myös monen muun suolajin elinympäristö, Turunen sanoo.
Ojitetulla Stormossenilla kasvaa nyt mustikkaa ja puolukkaa. Tilalle toivotaan suolajeja.
Kirkko ja kaupunki uutisoi kesäkuussa 2021, että Stormossenin ennallistaminen on määrä aloittaa tänä vuonna. Seurakuntayhtymällä on soita myös Joensuun Tuupovaarassa, jossa ojitettujen soiden ennallistaminen oli kesäkuussa jo meneillään.
Lahopuu lisää Stormossenin luontoarvoja
Ympäristömestari Päivi Kiviniemi antoi hakkuumääräyksen Stormosseniin pian luonnonsuojeluliiton Olli Turusen käynnin jälkeen.
– Ohjeistin, että leirikeskuksen viereen jätettäisiin enemmän metsää ja puusto muokattaisiin sitä harvemmaksi, mitä lähemmäs ojittamatonta suota mennään.
Stormossenin vieressä sijaitsee suojeltu Lakeasuon ja Kurjen Suursuon alue.
Seurakuntien metsänhoidosta käytönnössä vastaava tilanhoitaja Kristian Kuokkanen sopi MetsäGroupin kanssa kesäkuussa 2021, että puolet Stormossenin puista kaadettaisiin.
Puuta tulisi arviolta runsaat 2000 kuutiota, josta seurakuntayhtymä saisi noin 100 000 euroa. Puun hinta on tänä vuonna poikkeuksellisen hyvä.
Kuokkanen kertoo, että Stormossenissa kasvaa 50–90-vuotiaita korjuukypsiä puita.
Tilanhoitaja Kristian Kuokkanen mittaa mäntyä Stormossenissa.
– Alue näyttää osittain hienolta vanhalta metsältä. Korpikuusissa on todennäköisesti jo lahovikaakin, joka syö talousnäkökulmasta metsän arvoa.
Lahopuut ja niissä elävät eliöt lisäävät kuitenkin luonnon monimuotoisuutta. Sen vuoksi Luonnonsuojeluliiton liittohallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä epäilee, että suunniteltu 50 prosentin puunkaato on liikaa. Hän perustelee, että männyt kuuluvat rämesoille ja kuuset kosteisiin korpiin. Hänen mukaansa Stormossenin suometsissä on ollut näitä suotyyppejä ja puuttomia avosoita eli nevoja.
– Nyt pohditaan, millä alueilla puita kasvaa selvästi enemmän kuin suon ollessa luonnontilassa. Haluamme varmistaa, ettemme toimi liian reilusti kerralla. Uhkakuvana on, että luontoarvot kärsivät toimenpiteistä. Siksi tässä on säätämistä, Hölttä sanoo.
Suon ennallistamissuunnitelmassa käytetään usein apuna vanhoja ilmakuvia alueesta. Hölttä kutsuu suotyypin luokittelua sellaisen perustella omaksi taiteenlajikseen.
Olli Turunen Luonnonsuojeluliitosta tulkitsee ilmakuvasta, että Stormossenissa oli 80 vuotta sitten paljon avosuota, joka on sittemmin lähes kadonnut Etelä-Suomesta.
Maanmittauslaitoksen karttapalvelun kuvakaappauksessa näkyy vanha ilmakuva Stormossenista. Olli Turunen on merkinnyt ennallistettavat suoalueet lippumerkeillä.
– Minusta seurakuntien mailta pitäisi saada useamman asiantuntijan arvio. Kävin tutustumassa vastaaviin, ennallistettuihin soihin Nuuksiossa, missä puusto oli jätetty. Suokasvillisuus ei ollut juurikaan palautunut, vaikka ennallistuksesta on yli kymmenen vuotta, Turunen kertoo.
Siitä Luonnonsuojeluliitto on yksimielinen, että kaivetut ojat tulee täyttää. Samalla Korpirauhan leirikeskuksen vieressä sijaitsevan uimapaikan Syvälammen pitäisi ajan myötä puhdistua. Nyt se on rehevöitynyt suolta virtaavasta humuksesta.
– Joidenkin seudun vanhojen mökkiläisten mielestä seurakuntayhtymä on pilannut lammen, Päivi Kiviniemi kertoo.
Ojitetusta suosta valuu Syvälampeen ravinteita, joista lumpeet pitävät.
Kiista suon ennallistamistavasta on poikkeuksellinen
Luonnonvarakeskuksen metsäekologian professori Anne Tolvanen pitää erimielisyyttä Helsingin seurakuntayhtymän Stormossenin soiden ennallistamistyylistä poikkeuksellisena.
– Suon ennallistamistavasta kiistellään harvoin. Kuulostaa siltä, että nyt jotkut pitävät alkuperäistä ympäristöä niin arvokkaana, että se kannattaisi palauttaa, ja toiset ehkä pitävät alueelle muodostunutta lahopuueliöstöä tärkeämpänä. Kyse on arvovalinnasta.
Tolvanen ei ole perehtynyt Stormossenin tapaukseen, eikä tiedä millainen se on lähtötilanteessa ollut, mutta vertaa tilannetta tuntemaansa ennallistettavaan suohon, jonka vanhojen ojien pohjilta löytyi uhanalaista sammalta. Ojia ei tukittu.
– Suon ennallistaminen ei ole itsetarkoitus, vaan sen ideana on käynnistää luonnon palautuminen. Jos luonto korjaa itse itsensä, ihmisen ei kannata liikaa sotkeutua siihen vaan ainoastaan tukea monimuotoisuuden lisääntymistä. Emme voi palata menneisyyteen, joten pitää katsoa tulevaisuuteen.
Tolvanen arvioi, että ei itse yrittäisi palauttaa 80 vuotta vanhaa tilannetta, jos suo on kehittynyt siitä jo hyvin eri suuntaan.
– Ojia kannattaa varmasti tukkia, jotta suon vesitalous parantuisi, mutta puita poistaisin varoen, ettei lahopuueliöstö häiriintyisi.
Korpi on metsäinen suo, jossa kasvaa kuusia. Stormossenista löytyy myös sellaisia alueita. Noin 50 prosentin puunkaatoa ajanut Olli Turunen jättäisi nykyiselleen alueet, joissa on eniten lahopuuta.
Harvinaisen hyvä hakkuukesä menetettiin
Tilanhoitaja Kristian Kuokkanen on pyytänyt MetsäGroupia odottelemaan ennen Stormossenin hakkaamista. Kyseessä on noin viikon työmaa.
– Menetimme puunkorjuuseen huippuhyvän kuivan kesän. Isot metsäkoneet eivät olisi silloin jättäneet isoja jälkiä Stormossenin alueelle. Raskaat koneet pysyvät suometsässä pinnalla vain hyvin kuivana kesänä tai kunnon pakkastalvena. Voi mennä monta vuotta, ennen kuin saadaan sopivat olosuhteet seuraavan kerran.
Puukauppoja pidetään lähtökohtaisesti sitovina. Hakkuun on sovittu tapahtuvan kolmen vuoden sisällä.
– On ongelma, jos mitään ei hakata, kun on sovittu, että hakataan kaupassa sovitut alueet, Kuokkanen toteaa.
Tilanhoitaja Kristian Kuokkanen järjestelee Helsingin seurakuntayhtymän puukauppoja Stormossenissa.
Harri Hölttä Luonnonsuojeluliitosta kertoo, että vielä ei ole päätetty, mitä Stormossenilla tehdään.
– Meillä on seurakuntayhtymän kanssa lisäaikaa päättämiseen ainakin lokakuun loppuun.
– Tämä menee niin sekavaksi, että en tiedä onnistuuko koko ennallistaminen tänä vuonna, seurakuntayhtymän ympäristömestari Päivi Kiviniemi kommentoi.
Suomi on ojitettujen soiden maa
Etelä-Suomen suopinta-alasta yli kolme neljännestä on ojitettu, koko maan soista yli puolet. Tavoitteena on ollut metsänkasvu, mutta lähes viidennes ojitetuista soista kasvaa puuta liian huonosti, jotta se olisi metsätaloudellisesti kannattavaa.
Vaikka ojitettu suo tuottaisi hyvin puuta, se kuluttaa samalla turvetta, joka katoaa pääosin hiilidioksidina ilmakehään. Suometsien on arvioitu aiheuttavan vuodessa päästöjä 8 miljoonan hiilidioksiditonnin edestä. Vertailun vuoksi kotimaan liikenteen vastaava luku oli vuonna 2019 noin 11,3 tonnia. Päästöjä tulee myös vesistöihin.
Ennallistetulla suolla päästöt ilmaan ja vesistöihin ensin nousevat ja sen jälkeen laskevat vuosikymmenien kuluessa, kun taas ojitetulla suolla hiiltä vuotaa ilmakehään jatkuvasti. Ennallistaminen saa yleensä suolajit palaamaan nopeasti. Luonnon monimuotoisuus lisääntyy.
Suomen noin viidestä miljoonasta hehtaarista ojitettua suopinta-alaa on ennallistettu alle prosentti. Sitä on tehty lähinnä luonnonsuojelualueilla ja ennallistajana on ollut yleensä Metsähallitus.
Lähteet: Luonnonvarakeskus ja Liikennefakta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
