Kuva: Esko Jämsä
Zagros Manuchar luo uutta elokuvailmaisua
Yläasteikäinen, pahasti änkyttävä Henri elää vaikeaa vaihetta. Hän on lopettanut koulun ja yrittää jatkaa opintoja kotona isänsä ohjauksessa. Sekään ei suju, kun puuttuu se tärkein – tunne siitä, että joku ymmärtää ja välittää. Yksinäinen, hartiat lysyssä kulkeva poika purkaa pahaa oloaan hevostallilla.
Koskettavan Salpa -elokuvan on ohjannut 23-vuotias Zagros Manuchar. Se on ensimmäinen pakolaisen ohjaama kokoillan elokuva Suomessa.
Salpa perustuu paljolti Irakin kurdialueelta Suomeen vuonna 1994 tulleen Manucharin omiin kokemuksiin. Hän kuitenkin korostaa, ettei hänelle ei ole tapahtunut samoja asioita kuin elokuvan Henrille.
– Taustani takia olen kyllä joutunut kokemaan vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta.
Elokuvan pääroolia esittää Kallion ilmaisutaidon lukiossa opiskeleva ja teatteria harrastava Elis Lindfors. Hän valmistautui rooliinsa puolitoista vuotta muun muassa käymällä Zagros Manucharin kanssa perusteellisia keskusteluja henkilöhahmosta ja paljon muustakin elämässä.
– Puhuimme tietysti myös änkytyksestä ja siitä, miten se vaikuttaa koko kehoon, kertoo itse änkytyksestä kärsinyt ohjaaja.
Henrin isää näyttelee Eero Enqvist ja pojan tueksi tulevaa hevoskouluttajaa Elena Leeve. Manuchar opasti kuvauksissa näyttelijöitä ilmaisemaan tunteitaan mahdollisimman vähäeleisesti.
Manucharin mukaan verkkaisesti etenevä ja niukasti dialogia sisältävä elokuva ei ole vain syrjäytyneen pojan kasvutarina. Hän pyrki kuvaamaan universaalia yksinäisyyttä ja turvattomuutta, joita voivat kokea eri-ikäiset ihmiset.
– Haluan tutkia ihmisenä olemista, syrjäytymisen syitä. Elokuva ei ole minulle viihdettä vaan enemmänkin runoutta, eräänlaista sielullista kuiskausta. Siksi elokuvan alussa on rukous.
– Ihmisiä ei kannusteta nykyään kysymään ja hiljentymään. Hiljaisuus saattaa aiheuttaa joillekin jopa päänsärkyä, Manuchar pahoittelee.
Elokuvaohjaajista hän arvostaa erityisesti Andrei Tarkovskia ja Krzysztof Kieslovskia, koska he käsittelevät henkisesti virittyneitä kysymyksiä.
Onnekseen Zagros Manuchar löysi teini-iässä apua yksinäisyyteensä elokuvista. Koska pojalla oli paljon sanottavaa, hän otti kameran käteensä ja alkoi kuvata. Oman itsensä ilmaisemisessa auttoi myös teatteriharrastus Espoon esittävän taiteen koulussa.
Ennen Salpaa Manuchar olikin ehtinyt tehdä elokuva-alalla jo yhtä ja toista. Hän oli näytellyt Dome Karukosken tv-sarjassa Veljet ja Oskari Sipolan elokuvassa Elokuu, jonka lisäksi hän oli ohjannut kolme lyhytelokuvaa, Vastavirtaan, Näkökulma ja Vielä tämän hetken.
– Olen kiitollinen, että sain tilaisuuden kokoillan elokuvan tekemiseen. Olin yrittänyt hahmottaa elokuvallista kieltäni lyhytfilmeillä, ja nyt tämä muoto tuntui ainoalta vaihtoehdolta.
– Kokemusteni ansiosta pystyin hallitsemaan isompaa kokonaisuutta. Muuten elokuvan tekeminen niin vähäisillä resursseilla olisi voinut olla suorastaan pelottava prosessi, Manuchar toteaa. Tällä hän viittaa siihen, että elokuva toteutettiin ilman alan perinteisiä tukikanavia vain 200 000 euron budjetilla.
Manuchar tähtää jo eteenpäin, sillä hän tekee uutta elokuvakäsikirjoitusta. Myös näytteleminen kiinnostaa edelleen.
– Ei kaikki silti pyöri elokuvan ympärillä. Itse elämä on se kaikkein tärkein.
Marjo Kytöharju
Zagros Manuchar: Salpa. Elokuvateattereissa Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Dome Karukoski ja hänen ohjaamansa uutuuselokuvan J.R.R. Tolkien elivät haastavan lapsuuden
Hyvä elämäSuomalaisohjaajalle produktio oli unelmien täyttymys – ja kurkistus kipeään menneisyyteen.