Mielipide: Kristus yhdisti Kaliforniassa ja Kapkaupungissa
”Meitä yhdistää Kristus, ei avioliittokäsitys.” Kiitos arkkipiispa Tapio Luomalle tästä ajatuksesta! (Kotimaa 19.4.) Se nosti mieleeni muistoja tilanteista, joissa Kristus yhdistää.
Kun Oniipan kirjapaino räjähti Namibiassa Etelä-Afrikan erikoisjoukkojen toimesta 11.5.1973, samassa rakennuksessa oleva kirjavarastokin paloi ja katekismukset loppuivat. Katolinen kirkko lupasi auttaa, ja sain tehtäväkseni noutaa uudet Döbrasta katolisesta keskuksesta. Painaminen oli vähän kesken, ja näin kuinka katoliset isät hiki hatussa painoivat Lutherin vähäkatekismusta ndongaksi. Siinä ei puhuttu suuria sanoja ekumeniasta, vaan hädässä autettiin toista. Kristus yhdisti.
Tänä vuonna olin eduskunnan rukousaamiaisella. Siellä oltiin pöytäkeskusteluissa niin oikeaoppisia että. Olin ajatellut kuplassa elämisen ikään kuin saippuakupliksi, jotka voi puhaltaa rikki. Mutta opin, että ne ovat teräskuplia.
Toisin oli vuonna 2000 Kaliforniassa. Kävin vaimoni siskon kirkossa ehtoollisella. Se jaettiin penkkeihin pikkupikareissa tarjottimilla. Kaikki oli uutta, ja vierastin monia amerikkalaisten ajatuksia tosi paljon. Mutta silloin sain ahaa-elämyksen. Minulla ei ole mitään muuta yhteistä heidän kanssa kuin Kristus, ja se riittää!
Vuonna 2010 olin Kapkaupungissa pitkäperjantaina valkoisten kirkossa, ei ketään mustaa paikalla, ja samalla tavalla ehtoollistarjottimet kiersivät penkeissä. Vierastin, mutta Kristus yhdisti. Pääsiäispäivänä kävimme sitten anglikaanikirkossa huonomaineisessa mustien lähiössä ainoina valkoisina. Käytössä olivat yhteismalja ja ehtoollisleipä kuten meillä. Se oli tuttua ja turvallista, vaikka oltiin aidsin pahimmilla alueilla.
Kristus yhdisti ja yhdistää, kun vain uskaltaa omasta kuplastaan ulos kokemaan sen. Tärkeää ei ole, olenko oikeassa, vaan että Kristus on Herra.
Seppo Kalliokoski
Suomen Lähetysseuran työntekijä Namibiassa ja Suomessa (eläkkeellä)
Vantaa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
