“Vaikka olen asiantuntijan roolissa, olen iloinen, että olen saanut hyvää palautetta siitä, että en feikkaa. En teeskentele olevani eri ihminen kuin olen, koska usein sen voi heti aistia”, Anna Taavitsainen sanoo.
ADHD-Anna eli Anna Taavitsainen valmentaa rikoksettomaan elämään – ”Minusta on tärkeää, että yhteiskunnassa pidetään huolta niistä, jotka tarvitsevat eniten apua”
Anna Taavitsainen on oppimisvalmentaja, joka auttaa henkilöitä, joilla on neurokirjon haasteita tai oppimisen vaikeuksia. Valtaosa heistä on tai on ollut vankilassa.
Anna Taavitsainen saapuu työpaikalleen RETS:in eli Rikoksettoman elämän tukisäätiön toimistolle suoraan tapaamisesta. Hän on käynyt ostoksilla asiakkaansa kanssa, joka aloittaa syksyllä lukio-opinnot.
Taavitsainen tekee asiantuntijatyötä oppimisvalmentajana. Valtaosa hänen asiakkaistaan on ihmisiä, jotka ovat parhaillaan tai ovat olleet vankilassa jossain vaiheessa elämäänsä. Taavitsainen kutsuu valmennettaviaan asiakkaiksi, ei vangeiksi.
– Vaikka tilanne näyttäytyy vain kynäostoksina, tapaamisessa oli paljon enemmän tasoja kuin osaisi ajatella. Tapaamista varten oli anottu tärkeän syyn poistumislupa käydä ostoksilla, ja tällainen kaupungilla pyöriminen on asiakkaalle ja hyvin monelle muullekin jännittävää.
Taavitsainen kertoo, että asiakas voi pelätä julkisella paikalla sitä, että hän ”näyttää liikaa vangilta”. Tämä saattaa luoda ennakkoluuloja esimerkiksi asiakaspalvelutilanteeseen.
– Tsemppaan ja opastan, että näin täällä toimitaan. Valmennettavani tulee myös nähdyksi ihan tavallisena tyyppinä, joka menee lukiotavaroita ostamaan. Kukaan ei katso meitä ja ajattele, että tuossa on nyt vanki ja työntekijä, vaikken minäkään ole tavallisimmasta päästä.
Oppimisvaikeudet elämisen esteenä
Henkilölle, joka on suorittanut vankilarangaistuksen ja palaa siviiliin, arkiset askareet saattavat olla vaikeita. Vankiväestön terveys ja hyvinvointi -raportin mukaan noin puolella vangeista on tunnistettu ADHD:n tai autisminkirjon piirteitä. Oireet ja piirteet voivat näkyä toiminnan ja oppimiskyvyn vaikeutena.
Oppimisvaikeudet ovat voineet olla syy sille, että ihminen ei ole koskaan osannut tehdä jotain, mitä saatetaan pitää tuiki tavallisina arkisessa elämässä. Oppimisen vaikeudet näkyvät esimerkiksi haasteena järjestellä asioita tai omaa elämäänsä tai pitää huolta budjetista. Haasteet voivat myös näkyä siinä, miten ihminen pystyy ylläpitämään ihmissuhteitaan, hahmottamaan kokonaisuuksia tai ymmärtämään asioiden syy-seuraussuhteita.
– Perinnölliset piirteet, huono-osaisuus sekä sosioekonomiset haasteet ovat tutkitusti ylisukupolvisia. Kun ihminen pääsee vankilasta takaisin siviiliin, niin suurella todennäköisyydellä henkilöllä on vähintään toiminnanohjauksen haasteita, koska ympäristön muutos on niin suuri, Anna Taavitsainen sanoo.
ADHD ja oppimisvaikeudet ovat vankien keskuudessa 5–10 kertaa yleisempiä kuin muilla. Suurimmalla osalla heistä ei ole diagnoosia. Anna Taavitsaisen työnä on valmentaa ja kartoittaa asiakkaittensa toiminta- ja oppimiskykyä.
Tuskastumisen omaan tilanteeseen ja halu muutokseen ovat syitä sille, miksi Taavitsaiselta haetaan apua.
– Asiakkaillani on haaveita ja tavoitteita, joiden saavuttaminen tuntuu heistä tosi vaikealta. Useimmiten asioista keskusteltaessa huomaamme, että hankaluus johtuu tietynlaisista piirteistä ja sitä kautta haasteista oppia. Nämä asiat eivät ole ihmisen omaa syytä.
Työssä pystyy vaikuttamaan ihmisiin ja yhteiskuntaan
Anna Taavitsainen tekee asiakkailleen oppimiskyvyn alkukartoituksia sekä pitää koulutuksia ja infotilaisuuksia neurokirjonpiirteistä. Hän laatii asiakkaille kartoituksiin perustuvia yhteenvetoja, jotka edistävät vangin oikeanlaisen diagnoosin ja tarkoituksenmukaisen hoidon saamista.
– Kartoitushaastattelussa minulla on tapana kysyä asiakkailta, että miten he näkevät, että nämä piirteet ovat vaikuttaneet rikoksiin tai siihen, että ovat päätyneet vankilaan. Järjestään he sanovat, että ihan valtavasti.
Vankilapiireissä hänet tunnetaan lempinimellä ADHD-Anna.
– Se on varmaan peräisin siitä, että kun olen pitänyt infotilaisuuksia vankiloissa, joku aina kysyy, että onko minullakin ADHD. Silloin vastaan, että kyllä vain. Niin minusta tuli ADHD-Anna, ja ymmärtääkseni sillä nimellä minut epäsuorasti tunnetaan.
Tuntuisi traagiselta, että vangit vain unohdettaisiin ihmisryhmänä sen perusteella, että he ovat tehneet väärin tai vääriä valintoja.
Taavitsainen on kouluttautunut erityisopettajaksi sekä psykologian tutkijaksi. Peruskoulun kevät- ja syyslukukausien syklinen arki ja erityisopettajan työt jäivät taakse, kun Taavitsainen lähti opiskelemaan terapiatyötä ja lasten. Nuorten opettaminen vaihtui asiakastyöksi aikuisten kanssa, ensin lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntijana, myöhemmin oppismisvalmentajana Rikoksettoman elämän tukisäätiössä.
– En halunnut palata peruskouluun pelkkään akateemisen oppimisvaikeuden parissa työskentelyyn enkä myöskään pelkkään vastaanottomuotoiseen terapiatyöhön. Pidin molemmista työympäristöistä, mutta jotain puuttui.
Alma-koira on odotettu vieras Retsin nuorten toimitiloissa. ”Siitä tykätään täällä ihan valtavasti. Se aistii jotain sellaista asiakkaistani mitä ihminen ei välttämättä aisti. Sen on oltava jotain ihmisen ja eläimen välistä kommunikaatiota, johon minulla ei ole pääsyä”, Anna Taavitsainen sanoo.
Taavitsainen haaveili, että pääsisi urallaan paikkaan, jossa pystyisi yhdistämään intohimon kohteensa oppimisen psykologian sekä kasvatus- ja käyttäytymistieteen.
– Tässä työssä minulla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Pystyn kouluttamaan ihmisiä, tuottamaan materiaalia näistä aiheista ja yrittää saada aikaan muutosta, paitsi ihmisissä, niin myös yhteiskunnassa, jossa me elämme.
Suurempi ymmärrys rikoksen tekijästä
Taavitsainen työskentelee valtakunnallisesti ja vierailee viikoittain vankiloissa eri puolilla Suomea. Hän pitää suljettuja vankiloita kolkkoina ja synkkinä paikkoina.
– Suljetuissa vankiloissa kaikki on lukkojen takana. Vessaankin pääsee vain vartijan tai saattajan kanssa. Ajattelen, sekä henkilökohtaisesti ja ammatillisesti, että lukitut ovet tekevät näistä herkästi turvattomamman tuntuisia. Ne eivät ole miellyttäviä toimintaympäristöjä. Kun olemme asiakkaan kanssa luokkahuoneessa tai vastaavassa tilassa ja alkaneet jutella, niin vuorovaikutus on kuin missä tahansa oppilaitoksessa.
Taavitsainen toivoisi, että suljettujen vankiloiden sijaan yhteiskunta panostaisi enemmän avovankilatyöhön sekä rikoksettoman elämän tukemiseen.
– Meidän yhteiskuntammehan syytää hirvittäviä määriä rahaa sellaiseen laitokseen, joka lähtökohtaisesti ei tuota mitään. Vankilathan tutkitusti heikentävät ihmisen hyvinvointia ja lisäävät todennäköisemmin rikoksen tekemisen uusiutumista.
Taavitsaisen näkemyksen taustalla on vuosien saatossa rakennus ymmärrys siitä, miksi ihminen päätyy rikoksen tielle.
– Minusta on tärkeää, että yhteiskunnassa pidetään huolta niistä, jotka tarvitsevat eniten apua. Vankilathan ovat pullollaan ihmisiä, jotka ovat itse äärettömän traumatisoituneita. En tarkoita vähätellä ihmisen omaa vastuuta toimistaan, mutta joillakin heistä on hirveitä uhrikokemuksia, toki myös tekijäkokemuksia. Vaikeudet voivat olla ylisukupolvisia. Tuntuisi traagiselta, että vangit vain unohdettaisiin ihmisryhmänä sen perusteella, että he ovat tehneet väärin tai vääriä valintoja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suomen suurimman vankilan pappi tukee uusien polkujen etsimisessä – ”Eivät vangit ole sen ihmeellisempiä kuin muutkaan”
Ajankohtaista HengellisyysVantaan vankilan laajennusosa on valmistunut, mikä tietää lisää töitä vankilapappi Tuomas Pitkäselle. Hän toivoo, että jokaiselle vangille jäisi kohtaamisista nähdyksi ja kuulluksi tullut olo.
