Aleksis Salusjärvi tapaa jatkuvasti syrjäytyneitä miehiä, jotka eivät todellakaan ole tyhmiä: ”Olen törmännyt valtavaan määrään lahjakkuutta, jota ei ole tunnistettu”
– Nuoret miehet, jotka ovat vetäneet elämässään lyhyen korren, eivät ole yksinkertaisia tai tyhmiä, Aleksis Salusjärvi sanoo.

– Nuoret miehet, jotka ovat vetäneet elämässään lyhyen korren, eivät ole yksinkertaisia tai tyhmiä, Aleksis Salusjärvi sanoo.

Aleksis Salusjärvi tapaa jatkuvasti syrjäytyneitä miehiä, jotka eivät todellakaan ole tyhmiä: ”Olen törmännyt valtavaan määrään lahjakkuutta, jota ei ole tunnistettu”

Aleksis Salusjärvi opettaa alisuoriutuvia nuoria miehiä lukemaan ja pohtii, miten oma elämä pitäisi elää.

Kun ihminen kokee, ettei kukaan ymmärrä häntä, hän elää akuutissa hätätilassa. Näin ajattelee Aleksis Salusjärvi, joka sai tammikuussa tunnustuspalkinnon lähes neljä vuotta jatkuneesta työstä poikien ja miesten lukutaidon hyväksi.

Palkinnon perustelujen mukaan Salusjärvi on vahvistanut heikosta lukutaidosta kärsivien nuorten itsetuntoa, luovuutta ja sosiaalisia taitoja ja innostanut heitä runouden pariin.

Salusjärvi vertaa omaa rooliaan dominokeksin välissä olevaan valkoiseen töhnään. Sen tarkoituksena on saada syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja heidän asioitaan hoitavat viranomaiset toimimaan yhdessä.

Hän haluaa näyttää sekä viranomaisille että nuorille todellisuuden, jonka hän kohtaa kiertäessään ammatillisia oppilaitoksia, erityiskouluja ja vankiloita.

– En törmää heikkolahjaisuuteen. Nuoret miehet, jotka ovat vetäneet elämässään lyhyen korren, eivät ole yksinkertaisia tai tyhmiä, vaikka heiltä puuttuu onnistumisen kokemuksia. Sen sijaan olen törmännyt valtavaan määrään lahjakkuutta, jota ei ole tunnistettu.

Salusjärvi avaa tietokoneensa ja soittaa rap-kappaleen, joka on tehty Sörnäisten vankilassa viime vuoden elokuussa.

– Tämän teki yhteiskunnan silmissä luku- ja kirjoitustaidoton kaveri. Hän käyttää taitavasti tavuja ja säkeenylityksiä ja tavoittaa häkellyttävän tarkasti päihteistä vieroittautuvien lyhytaikaisvankien tilanteen. Systeemissä on jotain vikaa, kun osa parhaista runoilijoistamme kuuluu alisuoriutujiin.

Lamavuosien Espoonlahti muistutti Mad Max -elokuvaa  

Oman nuoruutensa Aleksis Salusjärvi vietti 1990-luvun Espoonlahdessa. Lähiön ilmapiiriä värittivät syvä lama ja katukuvaan ilmaantuneet Helvetin enkelit, jotka myivät alaikäisille kovia huumeita. Lukuvuoden päättyessä Kivenlahden rantakallioilla vietettiin kotitekoisia festareita, joiden pikkuporukoissa aineet liikkuivat.

Salusjärvi näki kaduilla pahoinpitelyitä, joissa käytettiin sumeilematonta väkivaltaa. Hurjimmat tilanteet olivat kuin romahtaneesta yhteiskunnasta kertovassa Mad Max -elokuvassa.

En käyttänyt alikulkutunneleita, koska ne tuntuivat ansoilta.

– En käyttänyt alikulkutunneleita, koska ne tuntuivat ansoilta. Veitsen kantaminen mukana antoi turvallisuudentunnetta.

Salusjärven kavereita alkoi kuolla huumeisiin. Naapurin rivitaloperheen kumpikin poika ajautui huumepiireihin, ja toinen heistä menetti sillä tiellä henkensä.

Iltsu oli läheinen lapsuudenkaverini, jonka toinen kaverini tappoi. Tällaiset tapaukset vaikuttivat minuun tosi vahvasti.

Dostojevski koukutti enemmän kuin kaljoittelu

Hyvä tuuri ja hyvät kaverit selittävät Salusjärven mukaan sen, että hänelle on käynyt elämässä hyvin. Lamavuodet eivät tuoneet professori-isän ja toimittajaäidin perheeseen taloudellista turvattomuutta. Luonteeltaan itseohjautuva poika osasi välttää väkivaltaisia tilanteita.

11-vuotiaana Salusjärvi löysi lukemisen. Kirjat avasivat väylän sellaiseen merkityksellisyyden nälkään, johon päämäärätön ajelehtiminen ja päihteiden tarjoama painottomuuden kokemus eivät vastanneet.

– Suhteeni kirjallisuuteen muodostui nopeasti tiiviiksi. 15-vuotiaana luin parvekkeella Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta, kun ystäväni pelasivat fudista tai joivat kaljaa. Ei ollut puhettakaan siitä, että voisin laskea romaanin käsistäni, hän sanoo.

Kun ihmistä on halattu ja rakastettu, hänellä on varaa kysyä, miten muilla menee.

Nopeasti kasvaneesta lähiöstä uupui mahdollisuuksia hyviin harrastuksiin. Partioryhmät olivat täynnä ja palloseuraan oli vuosien jono. Samoja virheitä toistetaan Salusjärven mielestä vieläkin uusien asuinalueiden kaavoituksessa, vaikka asia ymmärretään nyt paremmin kuin 1990-luvulla.

Espoonlahdessa oli kuitenkin seurakunta, jonka isosena Salusjärvi osallistui leireille monena kesänä. Seurakunnasta löytyi turvallisia aikuisia, joiden kanssa nuori sai ihmetellä, kuka oikeastaan on ja mitä omasta elämästä voisi tulla. Siellä oli tilaa katsoa elämää muustakin kuin itsekeskeisestä näkökulmasta.

– Kun ihminen on levännyt ja syönyt hyvin ja häntä on halattu ja rakastettu, hänellä on varaa kysyä, miten muilla menee. Sellaista seurakunta pystyi tuottamaan, ja se pelasti konkreettisesti ihmishenkiä.

– Yhteiskunnassa se, joka ei pysty puhumaan omasta puolestaan, ei ole olemassa, Aleksis Salusjärvi sanoo.

– Yhteiskunnassa se, joka ei pysty puhumaan omasta puolestaan, ei ole olemassa, Aleksis Salusjärvi sanoo.

Lukutaito on eloonjäämistaito

Syksyllä 2016 Salusjärvi ja Atomirotta-­yhtyeen sanoittaja Mikko Sarjanen pitivät ensimmäisen Sanat haltuun -hankkeeseen liittyvän oppitunnin Vantaan Koivukylässä sijaitsevassa teknisen alan ammattioppilaitoksessa. Kahden seuraavan vuoden aikana kaksikko teki yhteensä sata kouluvierailua toisen asteen oppilaitoksissa eri puolilla Suomea. Sen jälkeen he alkoivat vierailla yläkoulujen erityisluokissa ja vankiloiden nuortenosastoilla.

Työ erityisopetuksessa ja vankiloissa jatkuu Wihurin säätiön ja Koneen säätiön tuella tämän vuoden loppuun saakka.

Salusjärvi pyrkii siihen, että nuorille syntyisi itsenäinen suhde lukemiseen. Hän ei kerro heille, että lukeminen on kivaa, sillä lukihäi­riöstä tai päihdeongelmasta kärsivä tai levoton adhd-nuori ei yleensä nauti lukemisesta.

– Yritän saada nuoret oivaltamaan, että lukutaito on eloonjäämistaito. Siinä on kyse kyvystä tehdä havaintoja ja ilmaista itseään. Yhteiskunnassa se, joka ei pysty puhumaan omasta puolestaan, ei ole olemassa.

Oppitunneilla nuoret pureutuvat itselleen tärkeiden laulujen sanoituksiin. Salusjärven mukaan lähestymistapa toimii, koska se antaa nuorille aktiivisen roolin.

Moni haluaisi ratkaista nuorten syrjäytymisen jollain poliittisella yleislääkkeellä, mutta Salusjärven mukaan nuorten todellisuus on niin eriytynyttä, ettei sellaisista ole apua.

– Osa näistä nuorista ei enää tule yöksi kotiin, koska kotona oleminen on pelottavaa. Toiset eivät poistu kotoaan, koska pelkäävät sosiaalisia tilanteita tai koulukiusaamista. Kumpaankin ryhmään kuuluvat nuoret ovat syrjäytyneitä, mutta heidän kanssaan pitäisi tehdä eri asioita.

Elä niin, että jäät plussalle 

Vuodet eivät ole vähentäneet murrosiässä herännyttä merkityksellisyyden nälkää. Tänä vuonna 40 vuotta täyttävä Aleksis Salusjärvi pohtii yhä sitä, mihin oma elämä pitäisi käyttää. Vastaus on yksinkertainen, mutta samalla kaukana helposta.

– Haluan saada aikaan enemmän plus- kuin miinusmerkkisiä asioita. Jos olemme rehellisiä itsellemme, tasapainoon pyrkiminen on ankara juttu. Länsimainen kuluttaja on itsekäs olento, joka elää tällä planeetalla jonkinlaisena loisena.

Ajattelen, että kuolema on jotakin, mikä täytyy ansaita.

Salusjärvi pohtii paljon myös suhdettaan kuolemaan. Kuoleman ajatteleminen on hänen mukaansa suomalaisessa kulttuurissa tabu. Välttelemme asiaa, koska koemme kuoleman henkilökohtaisena tappiona. Salusjärvi kokee kuoleman ajattelemisen pikemminkin puhdistavaksi ja rauhoittavaksi.

– Ajattelen, että kuolema on jotakin, mikä täytyy ansaita. Minun täytyy elää niin, että sen jälkeen saan levätä. En tiedä, miten hengellinen ajatus tämä on.

Onnellisia ihmisiä yhdistää Salusjärven mukaan se, että he saavat olla toisille hyödyksi.

– Se ei mene niin, että ihminen päättää tehdä jotain, vaan meiltä pyydetään jotain. Siinä on koko juttu.

Hiljattain Salusjärvi sai sähköpostia linnassa istuneelta mieheltä, joka pyysi häntä kuuntelemaan tekemänsä laulun. Se kertoi katumuksesta. Mies suri sitä, että oli tehnyt ihmisille pahaa ja ollut lapselleen huono isä.

– Kuuntelin biisin ja annoin siitä palautetta. En tiedä, mikä olisi ollut arvokkaampaa ja missä voisin olla enemmän hyödyksi. Tuollaisen kokemuksen jälkeen koen, että olisin plussalla, vaikka jäisin tänään kuorma-auton alle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi