”Pimeys väistyy valon tieltä, ja rauha karkottaa pelon. Se lupaus on annettu meille, jotka kuljemme vielä pimeässä, mutta olemme matkalla kohti jouluyön kirkasta valoa”, kirjoittaa Kaisamari Hintikka.
”Jouluyön pimeydessä Jumala syntyy ihmiseksi”, kirjoittaa Kaisamari Hintikka joulutervehdyksessään
”Joulun sanoma ihmiseksi syntyneestä Jumalasta kuuluu myös varjoihin, suurimmankin pimeyden keskelle”, Espoon piispa kirjoittaa.
Television ajankohtaislähetyksessä nuori ukrainalainen äiti heijaa vastasyntynyttä sylissään.
”Minkälaista tulevaisuutta toivot lapsellesi?” kysyy toimittaja.
”Rauhaa”, äiti sanoo.
”Toivon, että hän saisi elää maailmassa, jossa on rauha.”
Sama toive ja rukous on toistunut aina ja kaikkialla siellä, missä rauha on uhattuna tai murtunut. Sitä ovat vanhemmat toivoneet lapsilleen, ystävät toisilleen, hyvän tahdon ihmiset kaikkeen maailmaan. Rauhaa.
”Kunnia korkeuksien Jumalalle
ja rauha maan päällä ihmisille,
joita hän rakastaa.”
(Luukkaan evankeliumi 2:14)
Jouluevankeliumista tuttu enkelien rauhantervehdys haastaa tämän maailman voiman ja väkivallan todellisuuden. Enkeleiden tervehdys on lupaus kaikkivaltiaan Jumalan rakkaudesta luotujaan kohtaan. Se kerrotaan öisellä niityllä pimeän keskellä työssään valvoville paimenille. Viesti on niin voimallinen, kenties kummallinen ja uteliaisuutta herättävä, että se saa paimenet liikkeelle. Se johdattaa heidät karjasuojaan majoittuneen pienen perheen, vastasyntyneen lapsen luokse.
Enkelit ovat Jumalan viestinvälittäjiä, mutta joulun sanoman ytimessä ei ole se, mitä he sanovat, vaan se, mitä Jumala tekee ja kuka Jumala on. Kaikkivaltias Jumala syntyy ihmiseksi ja tulee meidän luoksemme kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevana vastasyntyneenä lapsena. Kaikkein suurin syntyy kaikkein pienimmäksi.
Joulun sanoma ihmiseksi syntyneestä Jumalasta kuuluu myös varjoihin, suurimmankin pimeyden keskelle.
Tämän maailman varjot ovat syvät. Tämän vuoden aikana ne ovat syventyneet entisestään. Joulun sanoma ihmiseksi syntyneestä Jumalasta kuuluu myös varjoihin, suurimmankin pimeyden keskelle.
Pimeys voi olla murtuneen sydämen tai väsyneen mielen pimeyttä, se voi olla vaille lämpöä jääneen kodin, kadun turvattomuuden tai pommitusten murjoman kotikylän pimeyttä. Mikään näistä varjoista ei ole niin syvä, mikään pimeys ei ole niin suuri, etteikö Jumala olisi siellä läsnä.
Jouluyön pimeydessä Jumala syntyy ihmiseksi. Jumalan todellisuuden ja tämän maailman todellisuuden välinen raja murtuu. Joulun sanoma on lupaus uudesta, Jumalan tahdon mukaisesta todellisuudesta, jossa pimeys väistyy valon tieltä, ja rauha karkottaa pelon. Se lupaus on annettu meille, jotka kuljemme vielä pimeässä, mutta olemme matkalla kohti jouluyön kirkasta valoa.
Joulurauhaa
Kaisamari Hintikka
Espoon hiippakunnan piispa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Jumala syntyy kotoaan tien päälle pakotettuun perheeseen”, kirjoittaa piispa Kaisamari Hintikka joulutervehdyksessään
Hengellisyys”Haavoittuvuutta ja heikkoutta ei tarvitse pelätä, ei omassa eikä muiden elämässä, sillä juuri niissä Jumala on läsnä”, Espoon piispa kirjoittaa.
