Pääkirjoitus: Syntyisikö Jeesus nyt pommisuojassa pelon keskellä? – Lapsi tuo valon pimeyteen
Kerran koittaa toisenlainen aika. Pahan valta ei ole ikuista.
Muutama päivä ennen joulua, tänä vuonna 21.12., on talvipäivänseisaus. Siihen asti valo on vähentynyt ja pimeys kasvanut. Sen jälkeen päivä alkaa taas pidentyä. Täällä Suomessa joulun sanoma tuntuu ehkä juuri siksikin hyvin konkreettiselta: se kertoo valosta, joka tuo toivon ja lupauksen siitä, että pimeydellä ei ole lopullista valtaa.
Pitkän syksyn ja alkutalven synkkyyttä pahempaa on valon puute omassa elämässä ja maailmanmitassa. Jouluun liittyy useimmilla paljon iloa, läheisten kohtaamista, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa rakkaiden kanssa. Samaan aikaan aivan liian moni viettää joulunsa yksin ja katselee haikeana ikkunoista loistavia jouluvaloja. Moni päältä päin onnelliselta vaikuttava saattaa kantaa sisällään taakkoja, joihin hän kaipaisi helpotusta.
Jumalan valtakunta ei löydy sieltä, mistä me sitä itse etsisimme.
Viime vuosien uutiset maailmalta ovat olleet synkkiä, ja jouluun kuuluva rauhan sanoma on kaukana nykypäivän maailmasta. Rauhaa ei ole Ukrainassa eikä sitä ole Jeesuksen syntysijoilla. Syntyisikö Jeesus-lapsi nyt pommisuojassa pelon keskellä?
Kaikesta tästä huolimatta ja juuri siksi joulun sanoma tiivistyy nyt vahvasti Raamatun Jesajan kirjasta löytyviin jakeisiin. Niissä profeetta lupaa, että kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon, ja että niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Tämä teksti joulukirkossa tuo kyyneleet silmiini. Se on lupaus siitä, että kerran koittaa toisenlainen aika. Pahan valta ei ole ikuista. On olemassa hyvyyden voima, joka ei hallitse voimalla ja väkivallalla vaan pukeutuu nöyryyteen ja hiljaisuuteen.
Kirkot ovat jouluna täynnä ihmisiä, jotka kuulevat saman viestin kuin paimenet kaksituhatta vuotta sitten öisellä kedolla. Paimenia ei kehotettu lähtemään palatsiin etsimään pelastusta sieltä, missä asuu maallinen kunnia. Heitä kehotettiin katsomaan vauvaan, joka makaa seimessä eläinsuojassa.
Jumalan valtakunta ei löydy sieltä, mistä me sitä itse etsisimme. Se tulee sinne, missä me olemme sellaisina kuin olemme. Se tulee luoksemme tavalla, jota emme osaa odottaa. Sen voima on heikkoudessa, joka näyttää avuttomalta. Se osoittaa, että tarvitsemme rakkautta ja voimme sen varassa itse rakastaa. Jumala tulee luoksemme ja antaa meille valon, joka murtaa pimeyden vallan.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Toivon lapsi lepää heinillä
HengellisyysKankaaseen kääritystä pienestä enkelitkin iloitsivat.
