”Lienenkö outo ainoa maan päällä” – Onko sateenkaarivirsiä olemassa?
Auli Viitala kyseli kolumnissaan, onko olemassa homovirsiä, siis sellaisia virsiä, jotka tiedetään edes vähän sateenkaareviksi. Hän sai vastauksia.
Sateenkaarivirsiä on vaikea löytää. Kolumnini jälkeen saamistani vastauksista käy ilmi, että yhteistä käsitystä homovirsistä ei ole, mutta veisaajan oma elämä ja käsitys ihmisyydestä vaikuttavat virren tulkintaan. Muutoinkin rakastettu Tie valmis on (511) sai mainintoja etenkin 4. säkeistönsä vuoksi: ”Ei torju pois hän kysyvää, ei hylkää yhtään etsijää, kun itse hyljättynä hän sai osan sijaiskärsijän.”
Saamistani virsiehdotuksista huomaa, että sateenkaariväki on tottunut etsimään hyvinkin pieniä vihjeitä. Muutama nosti esiin, että sana outo on englanniksi queer ja kiinnittää siksi virressä huomion tuohon sanaan. ”Jeesus on saapunut taivaasta tänne, syntynyt keskelle ihmisien, suostunut veljeksi veljettömille kaikkia outoja rakastaen”, lauletaan 595:ssä, joka kylläkin on kirjoitettu siirtotyöläisille.
Oudon on pannut merkille myös Voimavaraksi-hankkeen päällikkö Hanna-Leena Autio. Hän vinkkasi virrestä 930 Sinun edessäsi painamme päämme, jonka kertosäkeessä lauletaan: ”Meitä kuljeta tahtosi tiellä, vaikka outo on joskus se tie.”
Uuno Kailas, Lars Stenbäck ja Erkki Melartin tiedettiin ei-heteroiksi.
Kirkkomuusikko, Tuomasyhteisön pappi Kati Pirttimaa kertoo, että sateenkaarimessuissa lauletaan usein mahdollisimman tunnettuja virsiä – tietenkin kyseiseen pyhään sopivia. Koska ajatuksena on kutsua mukaan niitä, jotka ehkä käyvät harvoin messussa, reilua on valita juuri tutuimmat virret. Hän nosti esiin koulukirkoistakin tutun Liekkejä on monta (454).
Entäpä tekijät? Kannattaako sateenkaarivirsiä etsiä runoilijan tai säveltäjän mukaan? Edesmenneiden seksuaali-identiteetistä on vaikea sanoa mitään varmaa, mutta Uuno Kailas, Lars Stenbäck ja Erkki Melartin ainakin tiedettiin ei-heteroiksi. Kailaan Suomalainen rukous (virtenä Siunaa ja varjele meitä 584) ja Stenbäckin virret viestittävät vain isänmaallisuudesta. Homoerotiikkaa on tulkittu heidän muista runoistaan.
Melartinin sävellyksiä on virsikirjassa vain yksi, Hyvyyden voima (600), joka tunnetaan sanoittajansa mukaan Dietrich Bonhoefferin virtenä. Kun ehdotin sitä homovirreksi, en tiennyt arvailuista, jotka liittyvät Bonhoefferin suhteeseen teologi Eberhard Bethgeen. Heidän välillään tuskin 1940-luvulla oli sellaista, jota me nyt sanomme homoseksuaalisuudeksi, mutta keskustelu näkyy käyvän yhä kiivaana.
Runoilija Helvi Juvosen elämäkerran Kirkas ja hiljainen kirjoittaja Katri Viitaniemi nosti esiin Juvosen lempivirren Rakkaus, kun kuvaksesi (430). Juvonen oli harras kristitty ja eli naisen kanssa, ja luulenpa, että moni uskovainen sateenkaari-ihminen yhtyy hänen lempivirteensä: “Rakkaus on suuttumaton, vahva puolustajani. Rakkaus on muuttumaton turvani ja rauhani. Rakkaus, nyt itseni annan sinun haltuusi.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Homot kirkon rakentajina
PuheenvuorotKirkko on muuttunut avoimemmaksi vasta viime vuosina, mutta homoja on aina ollut kirkon rakentajina, kirjoittaa Auli Viitala.
