Kolumni: Kysymys Jumalan olemassaolosta on mieletön
Onko matematiikka olemassa? Vastaus riippuu siitä, mitä on olemassaolo, huomauttaa Auli Viitala.
Uskotko, että Jumala on olemassa? ihmisiltä kysytään. Minä kysyn: Mikäs ihmeen kysymys se tuo on? Uskontunnustuksessa lupaamme uskoa Jumalaan. Mutta minä ainakaan en ole luvannut uskoa olemassaoloon.
Kysymyksessä on kolme vaikeaa sanaa. Mitä on uskominen? Mikä tai millainen on Jumala? Ja mikä minulle vaikeinta: millaisesta olemassaolosta on kyse?
On kai aika yleinen käsitys, että Jumala ei ole olemassa materiaalisesti vaan jollain toisella tavalla. Millä tavalla siis ei-materian olemassaoloa voi arvioida? Onko rakkaus olemassa? Enkä oikeus, hyvyys ja kauneus? Ainakin ne ovat aivan toisella tavalla olemassa kuin makkara tai pallo.
Entä matematiikka, onko se olemassa? Jos on, niin olemassa on siis suhteita, logiikkaa. Se on taas jotain toisenlaista olemista kuin rakkaus tai makkara.
Sopii myös pohtia, olisiko Jumalan olemassaolo sittenkin nimenomaan materiaa ja mitä tarkoittaa materiaalinen olemassaolo. Se, mitä kirkossa kutsutaan Kristukseksi, on määritelmällisesti Jumalaa. Se on leipä, joka jaetaan. Se on euroja, jotka sijoitetaan yhteiseen hyvään. Se on ihmisen käsi toisen kädessä. Jopa sanat ovat materiaa.
Olemassaolon ihmettely ei ole millään muotoa uutta, päinvastoin se on ikiaikaista.
Olemassaolon ihmettely ei ole millään muotoa uutta, päinvastoin se on ikiaikaista. Mestari Eckart pohti aivan samoja kysymyksiä 1300-luvulla ja kirjoitti, että voidaan sanoa samaan aikaan, että Jumala on ja että hän ei ole. Jaakko Heinimäki selittää Eckartin ajattelua kirjassa Pieni mies jalustalla: “Jos sanotaan, että Jumala on, tarkoitetaan sellaista olemista, jota esimerkiksi ihmisten oleminen ei ole ja päinvastoin.”
Uskontunnustuksessa sanotaan myös, että Jumalan on kaikkivaltias ja luoja. Niitäkin on pohdittu aina: Emme ole Jumalan marionetteja, kaikkivaltius on siis jotain muuta. Entä onko luominen jotain, mitä nimetty jumalamme tekee, vai onko Jumala se, joka luo? Kysyminen ja epätietoisuus eivät uhkaa uskoa, ne ovat uskon olennainen sisältö.
Kun sanon uskovani Jumalaan, tarkoitan jotain sen tapaista, että olen valmis milloin tahansa heittäytymään rakkauden varaan, koska se on ainoa, joka lopulta merkitsee. Vaikka sitä ei edes olisi olemassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tutkimus: Jumalaan uskova on todennäköisemmin poliittisesti oikealla – silti enemmistö haluaa kirkon puolustavan heikkoja
Ajankohtaista HengellisyysKirkko ja kaupungin kyselytutkimus paljastaa, että pääkaupunkiseudulla usko ja poliittinen kanta kietoutuvat tiiviisti yhteen. Nuorten ikäluokkien vastauksissa korostuu sukupuolten kasvava ero arvoissa ja uskonnollisuudessa.
.jpg)
