Kolumni: Homot kirkon rakentajina
Kirkko on muuttunut avoimemmaksi vasta viime vuosina, mutta homoja on aina ollut kirkon rakentajina, kirjoittaa Auli Viitala.
Onko jotain homovirsiä? kyselin muutamalta virsiä tuntevalta ystävältä. Ajatukseni oli, että tottahan virsissäkin on sellaisia, jotka vain sisäpiiri tietää – niin kuin ysärillä kulki kädestä käteen moniste sateenkaarevista kirjoista. Meille riitti silloin ihan pienikin vihje heteronormin rikkomisesta tai tekijän kuuluminen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Luettiin rivien välejä; sellaiset olivat ajat.
Mutta ei kukaan tiennyt. Virsikirja.fi ei löydä mitään edes hakusanalla ”sateenkaari”, vaikka se on myös uskonnollinen symboli. Ainoa, joka itselleni tulee mieleen, on Hyvyyden voima (600), jossa on käytetty Erkki Melartinin sävellystä. Se ei vielä virttä kovin homoksi tee, vaikka Melartin oli homoseksuaali.
Melartin oli hyvin hengellinen ja kirjoitti Helsingin Sanomien mukaan päiväkirjaansa yhdestä orastavasta miessuhteestaan: ”Antaa Jumalan ohjata sinne minne haluaa.”
Kirkko on muuttunut avoimemmaksi vasta viime vuosina, mutta homoja on aina ollut kirkon rakentajina. Moninaisuus ei ole mikään trendi, eikä se ole tullut kirkon ulkopuolelta. Meitä on ollut aina.
Meitä on ollut aina.
Kontulan kirkossa on eräänlainen aarre: Hannu Väisäsen alttarimaalaus, jonka alla vietimme kesällä sateenkaarimessua. Pidän sitä aarteena siksi, että Väisänen on kirjoittanut romaanin Taivaanvartijat sen maalaamisesta, joten pöhkömpikin pääsee sisään symboliikkaan ja taiteilijan syvälliseen hengelliseen ajatteluun. Ja myös hänen yksityiselämäänsä, jossa kahden miehen rakastelu on intohimoista mutta kömpelöä kuin karhujen pyöräily. (Vinkki loppusyksyn kulttuurielämykseksi: Lue ensin Taivaanvartijat ja mene sitten messuun Mikaelinkirkkoon. Näet talousvihreän pesuvadin uusin silmin.)
Avoimesti homoseksuaaleista kirkon rakentajista kenties näkyvin on ollut Juha Leiviskä, yksi viime vuosisadan lopun merkittävimmistä kirkkoarkkitehdeista. Hänen hengellisyydessään ja siis myös taiteessaan korostuivat rakkaus, valo kutsu yhteyteen ja lohtu. ”Pois kaikki uhkailu, syyllistäminen ja pimeys. Kirkon pitää olla sellainen, että ihmiset viihtyvät siellä”, hän sanoi eläkepäivinään ET-lehdessä.
Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoossa järjestettiin ensimmäistä kertaa sateenkaareva ripari, joka on kaikin puolin turvallinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille
Hyvä elämä”Valitsin sateenkaarevan riparin samankaltaisten ihmisten takia, ja halusin vihdoin tuntea kuuluvani joukkoon”, kirjoitti eräs riparilainen leirin jälkeen. Tässä jutussa riparista kertovat leirin vetäjät. Nuorten ääni kuuluu kommenteissa, joita he kirjoittivat leirikokemuksestaan.
